Dandelionin matkat

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Dandelionin matkat

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Su 21 Huhti 2013 - 23:10

Suuri kartano kaupungin reunalla oli kuin majakka kaupungin keskustorilta katsottuna. Se siinti kaukaisuudessa kukkulan laella. Nuori puolinymfi katseli sitä jotenkin haikeana. Dandelion oli laulanut kartanon kreivittärelle melkein kuukauden, mutta nyt hän oli irtisanoutunut työtehtävistään. Tuolla kartanolla eikä kreivittärellä ollut enää mitään annettavaa nuorelle naiselle. Sitäpaitsi, Dandelionin säästöt olivat karttuneet rutkasti. Tyttö pärjäisi loistavasti seuraavat kolme viikkoa työskentelemättä, ja kolme viikkoa Dandelionilla varmaan menisikin, ja enemmänkin, ennen kuin hän pääsisi Isirioniin. Hän aikoi mennä tapaamaan äitiään, niin kuin joka vuosi keväällä kun silmut ilmestyivät puihin. Dandelion sipaisi äkkiä vihreän hiussuortuvan korvansa taakse pipon alle ja katsoi ympärilleen. Pari miestä kapakan edustalla katsoi Dandelionia oudosti mutta muuten kukaan ei kiinnittänyt huomiota hentoon naisenalkuun joka seisoi torin kulmalla. Dandelionilla oli tuore leipä ja omenoita laukussaan, ja vaatteet oli pesty. Hänen oli aika aloittaa pitkä matka kohti äitinsä lehtoa. Dandelion kohensi laukkunsa asentoa ja lähti kohti pääporttia. Punniten mielessään menisikö liftaamalla vai laivalla hän käveli portista. Dandelion oli ajatuksissaan ja vihelteli, niin hän ei huomannut kuinka hento köynnös versoi hänen siemenpussistaan.

Dandi oli kävellyt jo vähän matkaa jalan kohti isompaa tietä ennen kuin huomasi että pieni köynnös oli kiertynyt hänen ranteensa ympärille. Tyttö hätkähti ja irrotti varovasti köynnöksen otteen. Dandi asetti hennon köynnöksen puun juurelle ja silitti sen ohutta vartta.
"Kasva tässä, jooko?"
Dandi puheli köynnökselle, ja pikkuköynmös juurtui maahan puun juurella. Puolinymfi hymyili hellästi ja sipaisi takaraivoaan tottumuksesta. Hiuksia ei saanut karata. Dandi nousi kyykystä jättäen pienen verson kasvamaan puun juurelle. Hän niin piti kasveista, olivathan ne hänen erikoisuutensa. Tyttö oppi aina jotain uutta äidiltään joten hän odotti innolla tapaamista. Mutta menisi ainakin kuukausi ennen kuin hän saavuttaisi kotilehdon. Ja matkan varrella olevat nymfit tekisivät hänelle varmasti kiusaa. Dandi hihitti itsekseen muistaessaan kuinka eräs vesinymfi oli matkinut häntä ja muotoutunut hänen muotokuvakseen eräänä keväänä. Silloin isä oli ollut hänen kanssaan. Dandin ilme synkkeni, ja juuri sopivasti. Pari kotimatkalla olevaa soturimunkkia kulki hänen ohitseen matkalla Doneihin. Puolinymfi irvisti heidän peräänsä, häntä oli Riovenissa kiusannut eräs paha soturimunkki. Dandi suuntasi katseensa eteenpäin, eräs vaunu oli pysähtynyt tien viereen. Luultavasti soturimunkkien kyyti. Dandi siisti itseään ja juoksi sitten vaunujen luo.
"Hei, kuinka paljon jos viet minut Rangolin kautta lautalle Isirioniin?"
Dandi kysyi.
"Kyyti järjestyy Rangoliin mutta lautalle on sinulla jalkapatikka. Kuusi kuparia"
roteva, jokseenkin lihava ajaja sanoi ja ojensi kouransa. Dandi ei pitänyt tavasta jolla mies katsoi hänen rinnustaan kun tyttö ojensi rahat. Aikamoista kiristystä, kuusi kuparia! Kuitenkin tyttö kapusi taakse, vaunun sisäpuoli oli aina varattu hienommille henkilöille. Vaunut lähtivät nytkähtäen liikkeelle ja matka kohti Rangolia alkoi. Mitähän kävisi matkalla?

(Kaipaisin tapahtumia matkalle, pelejä saa ehdotella!)

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa