Syyllisen etsintä

 :: Barcel :: Aijimea

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Su 2 Kesä 2013 - 20:59

// YHTEISPELI! Kaikki halukkaat mukaan! :3 Peli tapahtuu 2. huhtikuuta 674, eli siis ennen peliä Lasti, uusi elämä ja salaisuus. Tervetuloa mukaan niin monella hahmolla kun huvittaa. Juonen taustat löytyvät täältä: http://ayselchima.foorumini.com/t80-vuonna-674-maailmassa-tapahtunutta . Tosiaan seuraavaksi kirjoittaa Donray ja esittelee tämän pelin pahiksen, sen jälkeet muut mukaan vapaassa järjestyksessä! <3 //


Kenraali Xian

Ylipapittaren murhasta oli kulunut pari viikkoa, eikä Ajimeassa oltu saatu rauhaa sen jälkeen. Tavallinen kansa sai jatkaa elämäänsä täysin tietämättönä siitä, miten pinnan alla kuohui.

Xian harppoi painavin askelin ylös tyrmistä kohti neuvonpitosalia, sillä hän oli saanut viimein tietää yhden nimen. Salaliike, joka suunnitteli haltioiden vastaista propagandaohjelmaa ja tämän myötä Barcelin kansan sotamoraalin nostamista, oli pysynyt visusti piilossa. Nyt kuitenkin esille oli noussut nimi, joka kuulemma liittyi hyvin läheisesti koko juonen ytimeen. Ardos Raytiaver oli kauppa-aateliin kuuluva erittäin vaikutusvaltainen perheen pää, joka oli ollut hyvää pataa edesmenneen ylipapittaren, Adelle Tulisydämen kanssa. He olivat yhdessä suunnitellet ja toimineet salassa saadakseen haltioiden oikeuksia Barcelissa rajoittavan lain läpi Ajimean kuninkaanneuvostossa.

Löytö oli mullistava. Xian ja muut Ajimean kenraalit ja päättäjät olivat olleet tyhjän päällä koko murhaa seuraneet pari viikkoa, eikä ketään oltu saatu vastuuseen salaliitosta. Murhaajan, Anei Hacin, antama perheennimi Adonian ei ollut auttanut mitään, sillä perheen vanhimmat olivat mystisesti kateissa, eikä kotosalla oleskelleet perheenjäsenet tietäneet asiasta sen enempää kuin häkkilintu vapaudesta.

Pamauttaessaan kuulustelupöytäkirjan salin pöydälle, Xian melkein hymyili. "Raytiaver", hän sanoi. "Suvun päämies oli hyvissä väliessä ylipapitar Tulisydämen kanssa. Heillä oli tapaaminen kaksi päivää ennen kohtalokasta päivää." Paikalla olevien päättäjien joukossa tieto oli tervetullutta. Yhdenkin juonen takana olevan kiinnisaaminen olisi iso askel koko suunnitelman kaatamiseksi.

Päivä oli jo ehtinyt kääntyä illaksi, kun miekkaansa teroitteleva Xian sai tiedon, että Ardos Raytiaverin olinpaikka oli paikannettu. Hän olikin kuin olikin kaupungissa, ja hänet oli nähty lähtevän kotoaan, mitä todennäköisemmin suuntanaan kantapaikkansa, Ajimean keskustassa sijaitseva hyvämaineinen Hopeinen kukko. Xian nyökkäsi kiitokseksi tiedosta, asetteli miekkansa tuppeen ja puki käsisuojansa ylleen. Hänelle oli itsestäänselvää lähteä tähän aikaan itse kenttätyöhön, eihän hänellä näin pyhäillan riemuksi ollut muutakaan. Sitäpaitsi hukka oli enemmän kuin mielissään päästyään yhden askeleen eteenpäin tässä hermojaraastavan sotkuisessa asiassa. Viikkoja vaivannut masennus oli tipotiessään.

Xian oli hetkessä jalkautunut kadulle pari muuta sotilasta mukanaan. Aatelisherran pidättäminen tuskin tulisi olemaan mikään kovin vaikea homma, vaikkakaan kaupungin isoista jehuista ei voinut koskaan tietää, mitä he keksisivät. Xian huokaisi. Pikkurikolliset sentään sai kuriin rehellisellä mukiloinnilla, mutta aateliset olivat niin tarkkoja oikeuksistaan, että edes Xian ei ollut varma, uskaltaisiko hän panna miehen pakettiin tuosta vain. Mulkoillen kukkuisesti iltavuoroa kiroavia sotilasalaisiaan, Xian otti suunnakseen Ajimean keskustan ja Hopeisen kukon.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Su 2 Kesä 2013 - 22:13

//Meikäläinen siis pelaa "pahan puolen" pääedustajaa, jolla ei ole hahmokuvausta vaan hän on juuri tähän peliin tarkoitettu hahmo, josta emme ole viel Kalmiksen kanssa varma, tuleeko hänestä muita esiintymisiä myöhemmin...//

Hopeinen kukko on hyvämaineinen kapakka, jossa sekä rahvas, että aatelinen voi melkein rinnakkain olla nauttimassa talon antimista ja tunnelmasta. Katutasolla on perinteinen kostea kapakkatila, jossa jokainen kaupungin tavallinen tallaaja voi nauttia tuopin kylmää olutta. Oven vasemmalta puolelta nousee siististi pukeutuneiden vahtien vartioima portaikko, joka vie korkealle parvelle, missä korkeamman arvon omaavat henkilöt voivat viettää aikaa omassa ylhäisyydessään. Ympäri alakertaa on vartioita katsomassa, ettei yksikään tuoppi lennä parvelle eikä kapakassa synny tappeluja, jotka häiritsisivät ylimistön herkkiä korvia ja sivistyneitä keskustelunaiheita. Alemman kerroksen baaritiskillä tarjoillaa hienompia ruokia ja juomia, kuin monissa Aijimean kapakoissa, mutta vasta parven tarjoilijoilta voi pyytää tyyriimmät harvinaisuudet.

Parvella istui neljännen vuosikymmenensä puolta väliä viettävä aatelinen ihmismies iloisessa ylimistöseurueessa takanaan kalju kookas ihmishenkivartija. Tämä herra on Ardos Raytiaver, joka on harvinaisen nuorena päässyt ansioikkaan perheen pääksi. Hänen vanhempansa kuoli vain muutama vuosi sitten salamurhan kohteina, minkä motiivit jäi hämärän peittoon syyllisen suoritettua itsemurhan jäädessään kiinni. Ardoksella on lyhyt ruskea kihartuva tukka, siististi trimmatut viikset ja pitkä teräväksi piikiksi vahattu leukaparta. Hänellä on vaalean sinivioletti paita, jossa on valkoiset raidat syvennettyinä ja pallon muotoiset olkapäät. Paita on keskeltä auki, mikä paljastaa alla olevan röyhelökauluksisen valkoisen kauluspaidan, jonka röyhelöiset hihat tursuavat pitkähihaisen päällyspaidan hihoista. Jaloissaan hänellään on mustat tiukat housut ja vyöllään hänellä roikkuu pistomiekka ja pieni veitsi torjumista varten. Kengät ovat tumman ruskeat pitkävartiset saappaat, jotka ovat tyylikkäät, mutta soveltuvat myös ratsastukseen ja taisteluun. Hänen vartijallaan on päällään koristeltu nahkainen suojaliivi, jonka alla on röyhelöinen valkoinen kauluspaita ja myös hänellä on jalassaan tiukat musta housut ja vähemmän elegantit ruskeat saappaat. Vartija pitää vasenta kättään orjallisesti edessään yhdeksänkymmenen asteen kulmassa roikottaen käsivarrellaan herransa pitkää sinivalkoista kultakoristeltua takkia ja samanväristä pyöreätä pientä hattua, jossa on punainen sulka.

Ardos nautiskeli viinilasillistaan ja kuunteli hänen pöytäseurueensa keskusteluita talousmuutoksista, muodista, korkealentoisista bisnesideoista ja sen sellaisesta kommentoiden sopiviin väliin kuinka hienolta milloin mikäkin kuulostaa, vaikkei itse sitä mieltä välttämättä olisikaan. Hän nautti kuullessaan aatelisystäviltään typeriä bisnesideoita, jotka eivät voineet muuta kuin epäonnistua. Hänen vainunsa raha-asioiden suhteen oli moitteeton, mutta hän ei sitä kailottanut kovaan ääneen, sillä avunpyyntöihin hän ei jaksaisi vastailla. Tosin viimeaikoina hänen hankkeensa saada haltiat, nuo Ardosin silmissä olevat ylimieliset taivaanrannan maalarit, pois Barcelin maaperältä oli kariutunut, mikä surutti miestä hieman. Mutta eipä sillä väliä, hänen kartanonsa lähistöllä sentään ei yksikään haltia pääsisi hiipparoimaan, Ardos ajatteli tyytyväisenä ja kulautti lopun viinistään kurkustaan alas.

Ardosin lasin tyhjennyttyä hänen takaansa tuli miespuolinen siisti haltiatarjoilija kysymään "Maistuiko herran viini? Saisiko olla jotain lisää? Syötävää tai toinen lasillinen viiniä?". Ardos kääntyi ympäri kasvoillaan sellainen ilme kuin haltia olisi kysynyt typerimmän kysymyksen maailmassa. "Kyllähän minulle kelpaisi, mutta tuo joku toinen tarjoilija kyselemään lisää, minullehan ei haltia kelpaa edes palvelemaan." Ardos vastasi terävästi ja viittilöi tarjoilijan matkoihinsa. Haltia punastui hieman ja hänen kasvonsa melkein vääristyi pöyristyksestä, mutta onnistui pitämään talon tyyliä yllä ja tokaisi vain "Kyllä herra, mitä pikimmiten." ja poistui tiskin suuntaan. Ardos tuhahti närkästyksestä huomatessaan joidenkin hänen seuralaistensa osoittaessaan ilmeillään, etteivät hyväksyneet miehen menettelytapoja jatkaen kuitenkin keskustelujaan. Ardos viittasi vartijaansa kumartumaan kuiskausetäisyydelle, joka teki työtä käskettyä, ja mumisi tälle "Voisitko Horadon viittilöidä tuollaiset kauemmas ennen kuin he edes yrittävät tarjoilla minulle?". Vartija murahti "Kyllä herra." ja oikaisi itsensä ja samassa ihmismies tuli kyselemään Ardosilta mitä haluaa ruuaksi. "Mitä te suosittelisitte ruuaksi?" Ardos kysyi tarjoilijalta ja heti kun tarjoilija oli sanonut annoksen lihatuotteen Ardos keskeytti "Otan sitä. Ja lisää viiniä se oli oikein maittavaa. Ja puolias annos ilman vihreitä Vartijalleni, ja reilu lasillinen vettä myös.". Tarjoilijan kadottua Ardos jälleen viittasi vartijalleen ja sanoi "Menehän perään katsomaan, ettei haltiat käsittele ruokiani ja juomiani, myrkyttää kuitenkin.", mihin vartija nyökkäsi ja lähti keittiötä kohti.

Ardosin seuralaiset seurasivat puheen lomassa miehen rasistisuutta ja eräs heistä uskalsi avata suunsa "Ardos, antaisit heille mahdollisuuden. Suurin osa haltioista on ihan kelpokansaa eivätkä he tekisi pahaa kenellekään...". Ardos keskeytti miehen ennen kuin tämä ehti jatkaa saarnansa "Herrat, tästä ollaan keskusteltu jo ja vaikka kuinka yritän, niin nuo olennot eivät vain sovi maailmankuvaani. Sitä paitsi kai te muistatte, että vanhempieni traaginen kuolema lähti suoraan haltian kädestä.". Pöytään laskeutui vaivaantunut hiljaisuus, josta seurasi pientä mutinaa ja jälleen joku onnistui käynnistämään keskustelut. Ardos nojautui tuolinsa selkänojaa vasten huokaisten ja vaipui muisteloihinsa salamurhaajan palkkaamisen delegoinnista. Oli hyvä kun hänen miehensä saivat järkättyä haltian ottamaan syyt niskoilleen, ajatuskin sai Ardosin virnistämään.

//Nonnih, nyt vaan kaikki pelaamaan itsensä kapakkaan sisään!(tai olemaan jo kapakassa) Muistakaa, parvelle ei pääse muuta kuin aateliset ja muut todella arvovaltaiset (mutta peliin pystyy vaikuttamaan rahvaskin) ja tapahtumat lähtee käyntiin sitten kun Kalmis rysäyttää Xianilla oven rikki ja tulee ottamaan Ardosia lutkuttimesta kiinni. Sitä odotellessa siis sisäänkirjautumista vaan:DDD//

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Ti 4 Kesä 2013 - 19:44

Harfold Nerbus

Harfold oli osannut odottaa vartiostosta käskyä tulla uudelleenkuultavaksi Hopeapöllön ulkopuolella käydystä tappelusta. Mitä nopeammin homma olisi hoidettu, sitä nopeammin poistumiskielto olisi kumottu. Itse kuulustelu menikin odotetun hyvin Harfoldin kertoessa tarkasti muistamansa faktat. Odotetusti haluttiin olla varmoja, että kenraali Xian oli valtuuttanut hänet ja kentauriorin osallistumaan tappeluun. Poistuessa paikalta hän törmäsi ihmiseen, joka tunnistettuaan Harfoldin osoitti uhmaavasti kääpiötä. "Aysel ei hymyile sinulle enää, haltijan ystävä". Harfold kohotti toista kulmakarvaansa ja tuhahti vastaukseksi. Mies kuitenkin tiesi, ettei hänen kannattaisi hyökätä yksin kääpiötä vastaan. Siitä vain seuraisi varma tappio ja mahdollisesti linnatuomio.

Harfoldilla ei näyttänyt olevan onnea lähteä kohti Doneita. Hänen saapuessa majatalo Heinäpaaluun majatalon omistaja tuli pyytämään kääpiötä takomaan jollekin hänen rikkaalle ystävälle teräksestä tehdyn haarniskan. Rahaa oli tulossa paljon, mutta työ piti saada parissa viikossa valmiiksi. Mitatkin olisi jo valmiit. Harfoldille rahaa oli aina hyvä olla, joten hän suostui työhön, mikä osoittautuikin vaikeaksi työksi ostajan tullessa alituisesti kommentoimaan ja ehdottamaan haarniskaan tulevia osia. Mies hiljeni ainoastaan silloin, kun Harfold kysyi haarniskan tarkoitusta. Koristeellisuus tuli yleensä kestävyyden kustannuksella, mutta miehen aina hiljetessä Harfold päätteli kestävyyden olevan tällä kertaa tärkeämpi seikka. Nimeäkään mies ei halunnut antaa. Häntä sai kutsua ainoastaan Ostajaksi.

Ennen pitkää Harfold sai työnsä valmiiksi pyydetyssä ajassa ja sai palkaksi kuusi kultakolikkoa ja kuusikymmentä hopearahaa. Hän tiesi saavansa hyvin rahaa, mutta palkan määrä silti yllätytti kääpiön. Ostajan poistuessa paikalta Harfold muisti aikaisemmin häntä uhmanneen miehen kuulustelupäivänä. Toivottavasti tämä ei kostaudu minulle, hän toivoi.

Illan hämärtyessä Harfold päätti lähteä viimeistä kertaa Aijimean keskustaan parille tuopille. Seuraavana päivänä hän pääsisi lähtemään pois tästä kaupungista ja näkemään toivon mukaan haltijoita Barcelin maassa, joiden ei tarvitsi koko ajan pelätä mahdollisten päällekarkausten uhkaa. Toisaalta, jos poliittinen tilanne eskaloituisi enempää, ehkä ne parin viikon takaiset fanaatikot saisivat tahtonsa läpi ja haltijoille tulisi kielto olla Aijimea ja miksei myös muille Isirionin puolelta tulleille. Uutiset Hopeapöllön tappelusta olivat levinneet nopeasti yhdessä päivässä koko Aijimean halki, varmasti kiristäen joidenkin ihmisten näkemyksiä muista roduista. Harfold oli myös kuulleet joidenkin alkavan kyseenalaistaa myös Aijimean vartiostoa, jotkut erityisesti kenraali Xiania. Harfoldilta kysyttäessä mielipidettä nykyiseen tilanteeseen hän oli odotettavasti altavastastaavien puolella ja sanoi ymmärtävänsä paikallisia järjestyksenvalvojia.

Saavuttuaan keskustaan Harfold pysähtyi hetkeksi miettimään viimeisen juottolansa paikkaa. Ottaen huomioon ihmisten arvaamattomuus olisi epätodennäköisempää, että hyökkäyksiä tai muuta mellakkaa tapahtuisi jossain hyvämaineisessa ja varakkaampien asukkaiden suosimassa paikassa. Tämä mielessään Harfold alkoi vertailla muutamaa ehdokasta, kunnes huomasi joukon sotilaita mukanaan kenraali Xian. Kääpiö arvasi jotain olevan taas tapahtumassa ja riensi heitä kohti. "Kenraali Xian! Mikä saa teidät liikkeelle näin hienona iltana?"
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ma 10 Kesä 2013 - 19:17

// Lueskelin vähän aiempia juoniselostuksia, mutta multa saattoi mennä jokin tärkeä seikka ohi, joten huomauttakaa vaan sitten Very Happy

Nemirneth oli metsästämässä. Ei ihan perinteisessä mielessä, mutta kuitenkin. Hän oli saanut kuulla lähteiltään, että Aijimeassa oli kauppias, jolla oli myynnissä harvinaisen hienosti taottuja, koristeellisia miekkoja. Lähde väitti jopa, että ne saattaisivat olla lohikäärmeen tulessa taottuja. Kliseistä, mutta Nemirin sormia syyhytti pelkkä ajatuskin sellaisten kaunotarten saamisesta näppeihinsä. Niin paljon, että hän oli matkannut pitkän matkan Naielista Aijimeaan, Barceliin alueella olevaan kaupunkiin. Täällä ei tällä hetkellä hyvä heiluisi, jos joku huomaisi hänen olevan haltia.
Väitettiin, että Adelle Tulisydän oli murhattu ja surmaaja oli haltia. Hän ei tiennyt mitään huhujen todenperäisyydestä, mutta tieto naisen kuolemasta oli kantautunut Isirioniinkin.

Hän puikkelehti ihmisten lomassa pitkin kaupungin katuja, samettihuppu tiukasti päässään. Nemir oli jo hyvin lähellä tapaamispaikkaa. Hän kiihdytti vauhtiaan miltei epäilyttävästi. Hän olisi mielellään tavannut yhteyshenkilönsä vasta illan tullen, mutta tämä oli välttämättä halunnut tavata päivällä. Oliko Aijimeassa nykyään niin vaarallista öisin, etteivät ihmiset uskaltaneet liikkua kuin päivänvalon aikaan?

Haltianeito oli jo huokaisemassa helpotuksesta, kun hän huomasi kapakan kyltin roikkuvan kauempana. Ilo oli ennen aikaista, sillä samassa hän huomasi tiellä pyörivän joukon sotilaita. Ja heidän joukossaan näytti olevan myös yksi kääpiö. Hienoa. Erittäin hienoa. Nemirneth, tätä sinä juuri tarvitsitkin. Hän kohensi huppunsa asentoa päässään niin, että se peitti varmasti mahdollisimman paljon naisen kasvoja ja käveli joukon ohi muina naisina. Nermineth yritti liikkua mahdollisimman kömpelösti, jottei olisi vahingossakaan paljastanut siroilla liikkeillään lajiaan.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ma 10 Kesä 2013 - 21:19

Perek Sudenmieli

Hopeisen kukon rahvaispuolella oli odottamattoman hiljaista eikä mies tai nainenkaan ollut heittänyt kovin kova äänisiä heittoja sitten kun entinen korpraali Sudenmieli oli saapunut paikalle ja heittänyt viimeisen elämöitsijän ulos tuosta noin rauhanhäirinnästä. Mies oli mennyt juomaan tuoppiaan pimeään nurkkapöytään sen jälkeen, johon joukko sotilas alokkaita oli myös kerääntynyt juomaan vapaa ajallaan. Nuorukaiset kyselivät useita asioita häneltä tämä oli vain koska heillä ei ollut jotain suurempaa henkilöä kuten kenraali Xiania kuullusteltavana, eivätkä alokkaat juuri mitään miehen alusta saaneet muuta kuin hiljaista mutinaa ja kiistoja että hän oli enää korpraali, sillä olihan hän jo armeijasta lähtenyt. Ilmeisesti Hopeison kukon väki ei ollut vaivaantunut ainakaan vielä mainitsemaan asiakkaan ulos heittämisestä metsästäjälle, mutta toisaalta tuo oli hankkiutunut eroon varsin epämiellyttävästä asiakkaasta ja jopa ilmaiseksi, joten asia oli jätetty sikseen.

Mitä tuli haltia rasismiin ja ylipapittarien murhiin, oli Perek kuullut erityisen vähän entisiltä sotilas kontakteiltaan mitä vähää he tiesivät asioista, ja vaikkei se ollut paljoa oli se tarpeeksi pistää mies huolestumaan, ilman ylipapitarta ei Ayselin käsi kovin kauas kantaisi ja demonit saisivat riuhua vapaana eivätkä soturipapit kovin pitkälle lähtisi uskon ollessa niin herkissä ajoissa, ja ilman haltioiden ystävyyttä, valtaisivat demonit koko maan nopeasti. Perek velloi pimeissä mietteissään, pyörittäen tuoppiaan kunnes kuuli avoimen ikkunan kautta pienen huudahduksen joka kutsui Kenraali Xiania, mikä riitti karkoittamaan alokas joukon tuijottamaan ikkunasta ulos samalla kun Perek siisti itseään ihan sen varalta jos kenraali oli tulossa juottolaan, silloin piti jokaisen olla parhaassa kunnossa. Yksi alokas sai kuolon katseen Perekiltä hänen huomatessaan miehen paidassa olevan alkoholi tahran, joka sai jopa alokkaan hieman hämilleen, harvempi noin nuori pystyi katsomaan niin jäätävästi.

(( Täällähän on kunnon kekkerit, laitetaan yksi hapannaama tänne marsunaamailemaan! ))

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 20:27

// Olen itsekin ehkä pikkusen pihalla, että miksi siellä Ajimeassa on nyt niin paljon haltiavihaa liikkellä? Kun eihän mikään salamurhan syy tai muu ole julkisessa tiedossa? Tota eh. XD Jooh, miekin oon vain ihminen ja sekoilen aivoitusteni kanssa joskus. //

Xian tunnisti hyvinkin kääpiön, joka oli ollut hänen apunaan jokin aikaa sitten tapahtuneessa välienselvittelyssä, josta Xian ei ollut lainkaan mielissään. Hukka pysäytti askeleensa Hopeisen kukon ovelle ja kääntyi katsomaan tulokasta. Xian olisi kovasti toivonut, että hänen ei olisi enää koskaan tarvinnut nähdä tätä, ja sitä kautta saada muistutus siitä, kuinka hän oli oli näyttäytynyt kaupungilla lievästi sanottuna humalassa. Xianin tapoihin ei kuitenkaan kuulunut nolostelu tai nyrpistely joten hän kääntyi tyynesti tulijaan päin ja nyökkäsi. "Herra kääpiö", hän sanoi, sillä ei pystynyt millään muistamaan tämän nimeä johtuen heidän viimetapaamistaan verhonneesta humalahunnusta. "Olette näemmä vielä kaupungissa." Kenraali Urlag oli hoitanut mellakan jäkipyynnin, kun kerran hänen kollegansa ei siihen ollut täysjärkisenä pystynyt, joten Xianilla ei ollut tietoa tämän kaupungistapoistumiskiellosta.

Mies oli kuitenkin virantoimituksessa, joten turhat jutustelut saivat jäädä. Xian antoi huputetun hahmon luikahtaa hänen edellään tavernaan rauhassa, ennenkuin siirtyi itse ovelle.

Rauhallinen puheensorina hiljentyi heti, kun sisällä loikoileva väki huomasi sisääntulijan. Yli kaksimetrinen pelkkää lihasta ja karvaa oleva hukka herätti jo itsessään runsaasti huomiota, ja kun tulijan olemus vielä kertoi tämän olevan koko Barcelin korka-arvoisin sotilashenkilö, hiljeni väki nopeasti. Xian olisi halunnut valua tavernaan omaan tahtiinsa ja paikantaan kohteensa muilta salassa, mutta niin, eihän hänen asemansa ollut salaisuus varsinkaan paremman väen keskuudessa. Xian huokaisi. Kumpa Ardos Raytiaver löytyisi pian.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty La 15 Kesä 2013 - 21:14

Ardos söi tyytyväisenä ateriaansa ja kuunteli seuralaistensa tyhjänpäiväistä pulinaa. Yhtäkkiä hän huomasi pöytänsä hiljenevän ja yksi heistä sanoi "Mitäköhän kenraali tekee täällä?". Ardos nosti katseensa ruuasta ja vilkaisi parvelta alas huomaten myös alakerran hilpeän tunnelman latistuneen. Ovella seisoi kookas hukka, joka todellakin oli arvoltaan kenraali. Ai hän. Ihme häirikkö. Ardos ajatteli itsekseen ja jatkoi syömistä. Hän tosin tunsi pienen epäilyksen ajatellessaan yhteyksiään ex-ylipapittareen ja papittareen kohdistetut radikaalit toimenpiteet ovat luultavasti seuranneet tutkimuksiin joista on voinut tulla jotain ilmi.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Su 16 Kesä 2013 - 18:16

//Hyppäsin kiireellä mukaan! Toivottavasti olettamukseni Aysian erilaisista lauluperinteistä eivät mene liian pahasti metsään, siinä suhteessa saa toppuutella. Lisäksi toivottavasti tässä ollaan kartalla, mutta onneksi näköjään siltä vähän katoaminen ei ole liian vakavaa, kun muillakin on epäilyksiä sen suhteen :'D//

Ah, Hopeinen kukko, suloisen kaksinaamaisuuden tilallistaja! Ailen ei vielä tänäkään päivänä oikein ymmärtänyt, kuinka oli jokunen vuosi sitten saanut itsensä hyviin väleihin paikan omistajan kanssa, joka ei olisi voinut olla yhtään enempää ylimystön liehittelijä. Vartijoita kiertelemässä pitämässä rahvasta kurissa ja nuhteessa, ylimyksiä hörppimässä juomiaan mahat piukeina ja pikkurillit pystyssä, ja hän istui yläparven nurkassa vapisten kalpeana niin pahasti, ettei melkein pystynyt soittamaan. Jopa tahmaisen krapulaisesta mielestä se oli aivan hulvattoman surkuhupaisaa, mutta oudon kirkkaiden silmien, kireän hymyn ja kasvojen kalpeuden lisäksi tämä hutera olotila ei tainnut välittyä bardista ulos.

Hän soitti aina Ajimeassa ollessaan parina päivänä Hopeisessa kukossa, yleensä ryypättyään puolivahingossa matkakassansa. Tällaisissa paikoissa ei tarvinnut niin paljon energiaa kuin tavan kansan pippaloissa soitellessa, mutta turhantärkeinä pönöttävät aateliset eivät myöskään kaivanneet taiteellista elähdyttämistä, toisin kuin hänet saleihinsa kutsuvat mesenaatit. Hänellä oli vielä ylellisesti kaksi soittajatoveria, joista käsirummun käyttelijä näytti olevan nuori, intoa ja toiveikkuutta puhkuva ihmispoika, huilisti taas hento nainen, joka saattoi olla puolihaltia tai saattoi olla olematta. Kolmikko luritteli välillä melankolisia värssyjä, välillä vähän pirteämpiä laulelmia, Ailen laulaen ja luuttuaan näppäillen. Hän sai välillä nauttia rumpupojan vielä kehittymättömän, mutta ilmeisesti harvinaisen miellyttäväksi bassoksi muodostumassa olevan äänen tuesta. Kaiken kaikkiaan soittaminen oli miellyttävää ja paikan omistaja oli tarjonnut hänelle parit lieventävät, joten päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä voiton puolelle.

Ailen ei kuitenkaan malttanut keskittyä pelkästään soittamiseen, vaan loi salakavalia katseita yleisöönsä. Kaikilla oli suunnattoman koreat pukimet, joihin verrattuna hänen housunsa, saappaansa ja ylellisen puhvihainen paitansa – hänen parhaansa – kalpenivat auttamatta. Luonteenlaadut eivät vaikuttaneet läheskään yhtä koreilta, ja viimeisen puolituntisen ajan häntä oli vaivannut tunne siitä, että jotain tulisi tapahtumaan. Tunteen aiheuttaja taisi olla pääasiallisesti ruskeakiharainen aatelismies, joka toitotti haltiavihaansa kuin nirso lapsennulikka inhoaan herneitä kohtaan kovaäänisesti kaikille. Rikas paska, joka kyyhötti kuninkaanvallan suojissa polkien alaisiaan kengänkantojensa alle samaan aikaan, kun antoi pikaisia käsihommia suunnitelmiensa liukasteeksi niille, jotka röyhistivät rintaansa vähän hänen omaansa isommiksi – Ailenin mieli alkoi välittömästi kehitellä häijyä luonnearviota tuosta miehestä. Samaan aikaan hän koetti avata silmäpeliä joko miekkosen itsensä, tai eniten hänen seuralaisnaiseltaan vaikuttavan aatelisladyn kanssa ihan vain miestä ärsyttääkseen. Olihan hauska ajatus, ettei pojanraasu välttämättä edes äkkäisi hänen verensä olevan silkkaa puukkokorvaa vailla ihmisyyden pisaraa, olihan hän kuulemma krapulaisena entistä vähemmän haltiansukuisen oloinen.

Ailenista tuntui, että juuri kun hän oli saamaisillaan jotakin ripsien räpsyttelyllään ja hymyilyllään aikaiseksi joku äänekäs tulokas veti koko kapakan huomion itseensä. Roteva hukka, kenraalikin vielä, oli astellut sisään. Herra Haltiavihaajakin pani hukan hetkellisesti merkille, mutta jatkoi sitten syömistään hyytävässä hiljaisuudessa, joka odotti hukkakenraalin tekevän jotakin, kai heittävän volttia, Ailen pohti myrkyllisesti. Hänen soittajakumppaninsakin olivat vaienneet ja jähmettyneet seuraamaan jännittyneesti, olisiko kenraalin ilmestymisestä seuraamassa jokin tilanne. Ailen oli jäänyt näppäilemään yksinään mitäänsanomatonta säestystä, mutta yhtäkkiä huultaan puraistuaan hän rämpäytti luuttuaan mahdollisimman äänekkäästi ja katkaisi sitten hiljaisen tunnelman estottomalla sudenulvaisulla.
”Kolme kuuta sitten kesäyönä
Morsioni majalle matkasin mä,
Ovi oli ojassa,
Morsio kateissa,
Metsään juossut pedon perään,
Kaapatuksi tullut, susimorsioksi!”

Tunnettu mutta vähän pahamaineinen laulu ihmismiehen hukan matkaan lähteneestä kihlatusta oli viimeinen laulu, jota yleensä veisattiin kun yleisössä oli hukkia. Morsion kaappaajan loppu oli verinen kokonaisen kylän käsissä, ja morsiokin hukutettiin järveen, vaikka ikivanhan viisun sävel ja sanaleikit olivat muuten kepeitä, lähes hilpeitä. Ailenin soittajakumppaneista huilutyttö näytti kauhistuneelta, mutta rumpupoika lähti kertosäkeen sudenulvontaa matkivassa loilotuksessa mukaan ja alkoi rummuttaa kappaleen kiivasta rytmiä.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ti 18 Kesä 2013 - 23:45

// Täältäkin tullaan mukaan! Viimein minäkin pääsen pelailemaan~ u3u //


Ilona räpelsi punaisella langalla tikasta sormiensa välissä astelleessaan Ajimean kaduilla. Kuunaan aiemmin hän ei ollut Ajimeassa käynyt, mutta oli kuullut toistuvasti että siellä tulisi käydä edes kerran eläissään. Ja hyvä aika tämä jos ei koskaan? Ei näin nättinä iltana kuitenkaan voisi mitään pahaa sattua, ei sitten varmasti.
Tikasta räpeltäessään nainen vilkuili kylttejä ja ikkunoita, kunnes silmään pisti Hopeisen Kukon kyltti. Kapakat eivät olleet mitenkään huonoja paikkoja, kunhan muisti olla järkevä siinä miten paljon ja mitä suuhunsa laittoi. Ilona taitteli langan rullalle ja työnsi sen taskuunsa astellessaan lähemmäs ja psti merkille oven lähellä olevan väen ja tunnisti armeijan väkeä... pitäisikö sittenkin olla huolestunut? Tosin, eihän hän ollut tehnyt mitään pahaa ja niinpä nainen veti olkihattunsa lierejä alas astuessaan sisälle kapakkaan, jossa huomasi heti ensin taloudellisten luokkien erot ja lisää armeijan väkeä. Mitähän täällä oli meneillään?
Suunnatessaan etsimään itselleen rauhallisen istumapaikan nainen huomioi myös paikan päällä soivan musiikin joka... ei suoranaisesti ollut hänen meileensä kun mennään runouteen, mutta se ei todellakaan ollut huonoa. Ilona veti syvään henkeä istahtaessaan alas huoneen synkempään nurkkaan ja laski reppunsa vieressään olevalle tuolille, kaivellen taskujaan ja nosti kaksi noppaa pöydälle kun tarjoilija läheni tätä.

"Mitä saisi olla?" kysyi hymysuinen tarjoilija saavuttuaan Ilonan kohdalle ja nainen heitti noppiaan pari kertaap öydän päällä.

"Otan hunajasiman ja palan juustoa", Ilona tuumasi ja työnsi nopat taskuunsa, kuitenkin lisäten hymyillen jotain huomatessaan tarjoilijat kummastuksen: "Niin siis, arpomalla asiat pitää mielenkiintoisina?"

"Tietenkin, tuo on mielenkiintoinen tapa", tarjoilija naurahti lähtiessään pois pöydästä hakemaan Ilonan tilausta. Mutta nyt.... mitä kapakassa tapahtuikaan? Oliko tämä tosiaan vain illanviettoa sotilaille vai jotain muuta? Tuo kookas hukka kuitenkin vaikutti tutulta, Ilona oli varmaan kuullut jotain sellaisesta, mutta mitähän tarkalleen. Vaikkei hän juuri nyt muistanutkaan mitä hän oli tarkalleen kuullut, hän osasi päätellä kyseessä olevan kuitenkin jonkun ison jehun.

"Hmmh... ehkä minun pitäisi..." Ilona mumisi henkensä alla kaivaessaan noppansa jälleen esiin ja heitti niitä pöydällä. Paikan päällä oli kuitenkin musiikista huolimatta erikoinen ilmapiiri.


// No niin! Katsotaan mitä tapahtuu! Jännyyttä ilmassa. //

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty To 20 Kesä 2013 - 10:47

Kenraali Xianin kommenttiin Harfold hymyili ja sanoi: "Vielä tämän illan". Hukan ja hänen mukana olleiden sotilaiden ja muiden kasvojaan suojelevien mentyä sisään kääpiö astui sisään, melkein törmäsi ympäristöä tutkailevaan kenraaliin ja siirtyi pois sotilaiden tieltä tiskille. Istuuduttuaan tiskin edustalla olleelle baarijakkaralle Harfold huomasi suurimaan osan väestä olevan hiljaa lukuun ottamatta erikoista laulua laulavaa bardia ja hänen yhtyettään. Jos kappaleen valinta sattui ennen armeijan sisääntuloa, tämän voisi luulla yhteensattumaksi. Mikäli kappale alkoi vasta sen jälkeen, bardin voisi luulla kohdistavan huomiota hukkaan, mikä tuskin on hyväksi, Harfold tuumi.

Tarjoilijan tullessa paikalle kääpiö tilasi lihaisan pasteijan ja tumman oluen. Tuopin hän sai heti, mutta tarjoilija joutui siirtymään toiseen huoneeseen tehdäkseen pasteijaa. Harfold joi muutaman kulauksen ja kääntyi jakkarallaan ympäri seuraamaan armeijan toimintaa, mitä ikinä he olivatkaan tänään tekemässä. Kapakassa oli odotetusti paljon väkeä, jonne myös helposti pystyisi piiloutumaan jokunen pahantekijä. Mutta tuskin heitä olisi paljoa näin hienossa paikassa. Harfoldin pasteija saapui nopeasti lämpimänä, mistä kääpiö kiitti suurella hymyllä. Hän oli vasta istuuduttua jakkaralle huomannut olevansa nälkäinen. Tämä pasteija sai ainakin joksikin aikaa riittää ravinnoksi.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty To 20 Kesä 2013 - 17:42

Nemirnethin helpotukseksi kukaan ei vaikuttanut kiinnittävän häneen sen suurempaa huomiota. Sotilaiden joukossa oleva hukka päästi hänet kohteliaasti ohitseen, ja haltianeito oli vähällä kääntyä hymyilemään kiitokseksi, mutta sitten hän muisti pitävänsä matalaa profiilia. Harmi, sillä hän ei kovin usein törmännyt hukkiin. He olivat aina yhtä vaikuttava näky.
 
Haltia asteli kapakkaan ja hänen perässään tulivat hukka, kääpiö ja sotilaat. Hukan astuttua sisään kuului kansan joukosta kohahdus. Ahaa, hukka taisi olla isokin jehu, Nemirneth tuumasi kiinnostuneena. Siinä samassa joku neropatti bardiksi alkoi laulaa loilottaa ilmiselvästi provosoivaa veisua, mikä aiheutti kansassa toisen kohahduksen. Nemirneth saattoi suorastaan kuulla, kuinka muutamat lähellä istuvista pidättivät hengitystään, kuin odottaen tilanteen hetkenä minä hyvänsä räjähtävän käsiin. Nyt kun nainen katseli soittajaa tarkemmin, tässä oli jotain vähän haltiamaista. Häiritsevällä tavalla. Nemirneth ei tosiaankaan osannut sanoa, oliko mies ihminen vai haltia, vaiko jotain siltä väliltä. No, tämä kaipaisi joka tapauksessa pientä oppia käytöstavoissa, hän tuumasi.

Nyt ei kuitenkaan ollut aika kiinnittää huomiota moisiin epäolennaisuuksiin. Hänen olisi löydettävä yhteyshenkilönsä! Tällä oli kuulemma ruskeat, kiharat hiukset ja jonkinlainen parta. Mies oli ilmeisesti jossain kolmenneljänkympin tienoilla. Nemirneth antoi tarkan katseensa pyyhkäistä tilan halki. Vain parin metrin päässä hänestä istui selvästi juopunut mies, jonka ruskeat kutrit ylsivät olkapäille. Ikä vaikutti sopivalta, mutta miesparka tuijotti vain tuoppiaan ja näytti siltä, että alkaisi kohta itkeä vollottaa. Ei hyvä Thrilvende sentään, ei se tämä mies voinut olla. Ylhäällä parvella, koreasti pukeutuneiden vartijoiden vahtiman portaikon päässä, istui kaksikin miestä, jotka sopisivat kuvaukseen. Mutta kuinka ihmeessä hän sinne pääsisi? Totta kai hän voisi vedota olevansa haltiaylimys, mutta sepäs vasta kiinnittäisikin huomiota. Entä jos kyseessä olisikin väärä mies? Nemirneth katsoi mietteliäästi lähempänä istuvaa miestä. Tämä oli keski-ikäinen, ruskeahiuksinen ja tällä oli parta. Aivan kamala sellainen tosin. Ylellisesti pukeutunut, kuten parvella istuvalta saattoi odottaakin.

Nemirneth katsahti nopeasti ympärilleen etsien jotakuta, jolta voisi kenties udella miehen henkilöllisyyttä. Kääpiö, joka oli äsken ollut hukan seurassa, istui nyt tiskin ääressä. Haltianeito odotti, että tarjoilija ehti tuoda tälle pasteijan, ennen kuin lähestyi. "Anteeksi", Nemirneth sanoi hiljaa "saisinko istua tähän?" Hän viittasi kääpiön vieressä olevaa tuolia ja hymyili herttaisesti.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ti 25 Kesä 2013 - 6:38

Kenraali tuli kuin tulikin Hopeiseen kukkoon joka sai alokkaat kaikki nousemaan ja tekemään armeijan kunniatervehdyksen niin hyvin kuin puolijuopuneina pystyivät ja Perek liittyi heihin myös asemastaan riippumatta ihan kunnioituksen osoituksena. Ennen kuin entinen korpraali ehti kumminkaan tervehtiä kunnioitettua entistä esimiestään tai päästää alokkaat kuolaamaan tuon suuren voimakkaan hukan jalkoja, joku täysin tärähtänyt julkesi soittaa niinkin törkeää säveltä kenraalin puolesta. Perekin katse alokkaalle oli kenties saanut miehen hämilleen, mutta katse jonka nuori mies loi Aileniin olisi voinut tappaa jos se vain olisi mahdollista ollut. Kenraalin solvaaminen oli kenties tyhmintä mitä pystyi tekemään ja Perek sulki kätensä tiukkaan nyrkkiin estääkseen itseään käymästä miekkosen kimppuun, sillä hän ei ollut vartia taikka sotilas ja moinen käytös saisi hänet yhtä suureen pulaan kuin mihin tuon miehen pitäisi joutua.

Lopulta nuorukainen vain päästi pitkän huokauksen ja kertoi alokkaille että olisivat siivosti eivätkä koettaisi sännätä parvelle soittajaa mätkimään kun siitä ei hyvää seuraisi jos tavallinen rahvas tuonne ylös uskaltaisi. Perek lipui tiskin edustalle ja istuutui jakkaraan tavanomaisesti, nostaen kättään ja tilaten tuopin hyvää alkoholia, ei sillä että hän olisi mikään suuri kaljan kittaaja mutta ottihan mies sitä aina joskus, kuten silloin kun hän halusi paukuttaa kanssaeläjiltä aivot pellolle melkein yhtä paljon kuin demoneilta jota metsästi. Mies katsahti vierelleen huomatessaan kääpiön ja pitkän naisen jonka ruumiinrakenne muistutti haltiaa mistä hän istui, ei sillä että hän tiesi tai välitti sen paremmin. "Voitteko uskoa tuota lurittelijaa? Laulu alkoi heti kenraalin tultua, pitäisi sormet iskeä poikki moisesta epäkunnioituksesta. Kenraali Xian on Barcelin muuri ja suoja, sekä sen keihäs, mies kuka pitää teidät kansalaiset turvassa, Chima vie." Perek kohdisti katseensa kääpiöön ja tuon mysteeriseen seuralaiseen hetkeksi kunnes vetäisi pitkän kulauksen tuopistaan, samalla kun antoi ystävällisesti pari kolikkoa baarin pitäjälle.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty To 27 Kesä 2013 - 19:30

Kuten aina, Xian olisi tahtonut hoitaa hommmansa kaikessa hiljaisuudessa, mutta Ayselin tähden, eihän hänelle tietenkään suotu moista ylellisyyttä! Purren hampaitaan yhteen, hän järjestelmällisesti nyökkäili vastatakseen satunnaisten sotilashenkilöiden tervehdyksiin. Olisihan se pitänyt arvata, että tällaisessa paikassa riitti tohinaa näin kauniina iltana. Xianin teki niin mieli karjaista jokainen siviili ulos täältä pokkuroimasta, jotta hän saisi hoitaa asiansa nopeasti loppuun.

Kuten aina, nytkin Xian loi tiukan katseen ympärilleen, ihan vain kaiken varalta. Katon rajassa savuta tupruttivat pienet öljylamput, oluthanat olivat säännöllisessä käytössä, ja tavallisen hilpeän tunnelman oli rikkonut painostavat katseet, jotka osoittivat taaempana laulujaan luritteleviin bardeihin. Nopeasti myös Xian tunnisti laulun, ja ymmärsi hyvin syyn. Maailmassa ei ollut yhtäkään laulua, joka olisi todellisuudessa saanut hänet itsensä vaivaantuneeksi, mutta ymmärsi hyvin muiden kummeksuvat katseet. Ketään ei kuitenkaan voisi pidättää epäsopivien kappaleiden esittämisistä niin kauan, ku ne eivät suoraan lietsoneet vihaa ketään kohtaan.

Xian käski mukaan tulleiden kahden vartijapojan jäädä alakertaan pitämään huolen siitä, että kukaan ei pääsisi livahtamaan ulos heidän tahtomattaan. He jäivät asemiinsa huojentuneina. Sen kummemmin jäämättä ihmettelemään asiaa Xian marssi parvelle johtavien portaiden luo ja kiipesi ylös. Hän loi mennessään pitkän katseen epäsopivaa kappaletta hoilaavaan bardiin ja laski kätensä lyhyesti tämän olkapäälle. "Eikö sinulla mitään hilpeämpää kappaletta löytyisi repertuaarista?" hukka sanoi tälle perinteiseen jäätävään tapaansa.

Hänen kohteensa oli jo aivan varmasti huomannut hänen nousunsa parvelle, joten hänellä ei ollut sen kummempaa syytä viivytellä asiansa kanssa. "Ardnos Raytiaver", Xian jylisi tunnistettuaan kohteensa, joka loikoili omalla tuolillaan. "Siirrytään ulos. Minulla on asiaa", hukka sanoi vakavalla äänellä, joka ei jättänyt tilaa vastaansanomisille.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Su 30 Kesä 2013 - 17:20

Typerän bardin alkaessa rilluttelemaan veisua hukkakenraalin pilkaksi Ardos ratkesi äänekkääseen nauruun, mihin hänen seuralaisensa reagoi pöyristynein ilmein yrittäen hyssytellä miestä. Erityisesti hänen naispuolinen suuri ihailijansa, jolla Ardos lähinnä vain leikitteli pönkittääkseen egoaan, otti miestä käsivarresta kiinni ja pyöritti päätään huolestuneena. "Tuolla laululinnullahan on munaa, tai sitten hän on vain todella typerä, mutta pidän hänestä!".

Samassa Xian kehotti miestä hiljenemään ja pyysi perään Ardosia ulos, jolloin hänen henkivartijansa lopetti syömisensä ja keskitti katseensa kenraaliin sanomatta sanaakaan. Vartija loi katseita ympäri tilaa, minkä seurauksena molempien rappusten alapäissä toinen vartijoista oikoi asentoaan, yläkerran tiskin takana seisova mies ja soittajien vierellä seisova turvamies valmistautuivat auttamaan herraansa. "Kenraali Xian! Mikä iloinen yllätys! Nyt tunnen oloni turvalliseksi kun itse kenraali on pitämässä tämän kapakan kurissa. Miksi turhaan menisimme ulos, missä on kylmä eikä edes pöydän anteja saa kannettua sinne. Liity seuraan, ystäväni antavat varmasti tilaa. Otetaan parit tuopilliset, kyllähän ne mellakatkin hoituu teiltä paremmin kännissä." Ardos vastasi Xianin kutsuun virnuillen ja siemaisi viiniään. Hän ei ollut lähdössä minnekään.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ma 1 Heinä 2013 - 17:49

Pikkuhiljaa, epävarmasti, alkoi kapakassa taas kuhista. Miekkojen ponsia hiveltiin, huotria löystytettiin, hartioita vedettiin korviin, katseita käännettiin poispäin – jännitys kihosi esille kuin hiki Ailenin nenänpielustassa hänen laulaessaan niin reteästi kuin keuhkoista lähti. Hailakat silmät tähysivät kuitenkin tarkkana yleisöä ja pistivät merkille muutaman ryhmän, joita olisi ehkä paras tarkkailla jatkossakin. Ruskeatukkainen kääpiö oli paneutunut syömään, vaikka oli saapunut samaan aikaan hukkakenraalin kanssa, mutta hänen vierelleen oli myös asettunut kiukkuinen, viulunkielenkireä nuorukainen. Ryhmän kolmas oli haltianeito, siro kuin metsästä eksynyt henki seuralaistensa rinnalla. Tuo porukka ei kuitenkaan saanut Ailenilta kovin pitkällistä huomiota, kunhan bardi vain laskeskeli monissa mellakoissa ja kapakkatappeluissa mukana olleena läsnä olevat uhkatekijät.

Kaikista suurin uhkatekijä ja Ailenin suupielten ylös nykijä sillä hetkellä oli kuitenkin arvon hukkakenraali, joka ei suonut hänenlaiselleen leikaripahaiselle muuta kuin kireitä leukaperiä ja tuimia kulmia. Ailen oli juuri sopivasti näppäilemässä välisoittoa, kun hukka – miehen nimi pakeni hänen muistiltaan, siitä oli pieni tovi kun hän oli viimeksi ollut Ajimeassa – asteli hänen ohitseen ja murahti siinä epäsuoran, mutta sitäkin kovemman, käskynsä.
”Mutta tietenkin! Kyllä löytyy, herra!”
Ailen puristi sormensa luuttunsa kielille hiljentääkseen niiden äänen. Rumpupoika löi pari tahtia, ja hiljeni jääden huilutytön kanssa katsomaan hävyttömän suoraan hukkakenraalia tuijottavaa miestä. Ailen ei irrottanut katsettaan hukkakenraalista kurotellessaan istuimensa vieressä maassa olevan viinikuppinsa käteensä, ja kulautti sitten koko kupillisen kurkkuunsa. Oh, hän inhosi heitä kaikkia, enää olisi kyse siitä, kuka ensimmäisenä kohottaisi nyrkkinsä, kuka saisi äärimmilleen kiristyneen jousen katkeamaan. Mitä turhia antaa väistämättömän odotuttaa itseään? Mikä tahansa iloinen värssy ei kuitenkaan riittäisi, joten Ailen sipaisi leukapieltään, sääti luuttunsa viritystä tottunein sormin ja selvitti kurkkuaan lyhyellä hyräilynpätkällä, jonka aistien maailman tuolle puolelle kutomia säikeitä tuskin kukaan varmaan vielä aisti.

”Kuusikymmentä miestä nousee kadusta,
kaks'kymment saa surmansa, kaks'kymment onnensa,
mutt' kymmenen elo ei ole kuin sadusta.
Yks' hukkuu pulloon,
Toinen nousee uhmaan,
Kolmannella kovat olot,
kun on isännällä rautakorot.
Neljäs painaa päänsä peittoon,
Viides joutuu hukkaan,
Kuudes taittaa vallan orret,
seuraavaks' menee omat sormet.
Seitsemäs kruunua päähän sovittaa,
kahdeksas kirveellä pois sen avittaa,
yhdeksäs juoksee pakoon,
kymmenes taittaa korvat alaviistoon -
ja kaik' kymmenen laulaa kadulla,
onnettomina petojen seudulla!”

Luja, kiihkeä laulanta kohotti Ailenin huulille leveän virneen ja hänen silmänsä kiilsivät kirkkaina sormien jäädessä näppäilemään vain hädin tuskin pirteäksi kutsuttavissa olevaa, uhkaavan nopeatempoista sävelmää. Ehkäpä musikanttien luoma taustahäly ei nousisi aivan muista syistä jännittyneissä mielissä etualalle, mutta piru vie, ellei hän näkisi pian kipinöitä, hän voisi saman tien hypätä ulos ikkunasta ja lyödä luuttunsa säpäleiksi katukiveykseen!

//Har har, yritän aggrota aivan epätoivoisesti olemattomilla runoilijanlahjoillani! :'D//

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty To 4 Heinä 2013 - 1:28

Ilona vetäisi noppansa takaisin pöydältä ja työnsi ne talteen huomatessaan ilmapiirin kiristyessä hetki hetkeltä. Hän koki, että olisi kaiketi voinut vetää puukon vyöltään ja leikata palan irti ilmasta tässä tilanteessa. Tarjoilija asteli naisen pöytään tuomaan juuston ja siman, jotka Ilona maksoi tongittuaan hetken kukkaroaan ja jäi hitaasti mussuttamaan juustonpalaansa kurkkien varovasti olkihattunsa lierin alta kun hukka lähti siirtymään ylös jossa lähti esittelemään vaatimuksia - eritoten jollekulle Ardnos Raytia-jotakin -nimiselle.
Ja sitten... tuo bardi alkoi soittamaan uutta viisua ja Ilona alkoi olemaan melko varma, että mies tietoisesit provosoi väkeä täällä. Joko hän oli todella voimakas, todella hullu tai todella humalassa. Tai ehkä hän vain oli innokas esiintyjä jolla ei ollut minkäänlaista tilannetajua. Tosin se tekisi hänestä viattoman ja toivottavasti hän ei joutuisi nyt vaikeuksiin. Juuri nyt tosin... sillä ei ollut väliä. Ilmapiiri kertoi tarpeeksi hyvin että olisi parasta alkaa kalppia ennen kuin mitään ikävää tapahtuu.

Ilona heilautti repun selkäänsä ja poimi juustonsa ja simansa, lähtien varovasti astelemaan uloskäynnin suuntaan, haukaten juustoaan ja joi pitkän siemauksen juomastaan. Sillä kriittisellä hetkellä kuitenkin Ilonan katse ei ollut tarpeeksi tarkka mukin takana ja kompastui askelissaan, rämähtäen erittäin äänekkäästi keskelle lattiaa lennättäen juuston kukaties minne ja sima levisi pitkin tilaa. Jopa Ilonan keihäs irtosi remmeistään ja putosi kalisten lattialle. Keihäänkärjen kääreet tosin pysyivät paikoillaan.
Ilonalla meni älysulake päästään ja hän ei oikein tajunnut mitä hänen pitäisi tehdä, nostattaa tuollainen meteli tuon toisen laulun jälkeen ja tällaisessa paksussa, kireässä illmapiirissä. Niinpä hän vain singahti polvilleen, kiskaisi olkihatun takaisin päähänsä, veti lierit alas ja huusi: "Olen hyvin pahoillani! Tämä ei ollut minun vikani! Tai siis, oli se minun vikani muttei minun vikani, mutta kun en katsos nähnyt eteeni! MINÄ EN OLE EPÄILYTTÄVÄ HENKILÖ!"

Ilona lähti hätäisesti nappaamaan keihästään ja asettelemaan sitä takaisin remmeihinsä reppuun ja yrittä kompuroida takaisin seisaalleen poimiessaan reppunsa, mutta liukastui simaan ja rämähti uudestaan naamalleen.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Pe 5 Heinä 2013 - 10:18

Harfold ehti haukata palan pasteijaa, kun häneltä tultiin heti kysymään istumaseuraksi. Ääni oli kuitenkin kohtelias naisen ääni, mikä ei välttämättä ollut erikoista tällaisessa paikassa. Ääni ei tosin ollut mitenkään viettelevä, jollaista käyttivät halvemmissa paikoissa käyvät naiset. Harfold kääntyi jakkarallaan äänen suuntaan ja kysyjäksi paljastuikin siro haltijaneito, joka kuitenkin huppupäisenä halusi pitää matalampaa profiilia. Viisasta näinä aikoina ja etenkin noin sirona. Tuollaisia naisia olisi varmasti lynkattu tai muuta, jos viettäisivät iltojansa halvemmissa, syrjäisemmissä paikoissa. Täällä sitä vaaraa tuskin olisi, kääpiö tuumi, nielaisi haukkaamansa palan ja hymyili neidolle. "Istu vain siihen, neiti hyvä", hän vastasi haltijan herttaiseen hymyyn. "Tarvitsetko jotain muutakin kuin istuinta?" Harfold ehti kysyi haltijan istuuduttua vierelleen ennen kuin heidän luokseen tuli kireän näköinen nuori mies.

Nuoren miehen kysymyksestä ja selvityksestä Harfold sai vastauksen aiempaan pohdintaansa. Laulu oli todellakin osoitettu Xianin sisääntulolle. Nuori mies oli kuitenkin Xianin puolella. "Kenraali Xian osaa kyllä hoitaa kaupunkia hyvin, näyttäisi myös tekevän hommia, joihin muut lainvalvojat eivät koske. Tällaisen käsityksen minä olen saanut hänestä", Harfold vastasi nuorelle miehelle ja kääntyi samalla nähdäkseen Xianin yläparvella käskemässä jotakuta ulos. "Kenraali näyttäisi nytkin tekevänsä hommiansa" hän totesi ääneen. Samalla bardi alkoi laulaa lisää provosoivia lauluja. Ilman kireys oli todellakin aistittavissa, mutta ei sitä tarvinnut noin osoittaa. Tilateeseen tuli häiriö, kun eräs nuori nainen kompastui maahan ja huudollaan keräsi kaiken huomion itseensä. Harfold pudisti päätään ja kääntyi takaisin paisteijansa ääreen ja alkoi syödä sitä kääntäen katseensa hänen vieressä istuvaan haltijaneitoon. Jospa tämä nyt ehtisi vastata kääpiön kysymykseen ennen kuin mitään muuta häiriötä tulisi.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ma 8 Heinä 2013 - 17:10

Nemirneth hymyili tyytyväisenä kääpiön toivottaessa hänet tervetulleeksi pöytäänsä, mutta samassa paikalle jo tupsahti nuori mies, kireä kuin viulunkieli. Pahus. Hän oli vähällä kääntyä ja mulkaista miestä pistävästi, mutta se ei olisi ollut oikein. Nuorukainen ei voinut tietää tulleensa paikalle juuri vääränä hetkenä. Hän ei kuitenkaan voisi vastata kääpiön kysymykseen, kun mies oli siinä.
 
Nemirneth oli vähällä läimäyttää otsaansa, kun ilmiselvän varoituksen saanut bardi alkoi laulaa taas yhtä provoisoivaa viisua. Oliko tämä olevinaan korkeatasoinen kapakka?! Hän mietti hetken, voisiko kenties laittaa vesikannun räjähtämään miehen naamalle tai jotain, mutta ei, se oli jälleen hyviä käytöstapoja vastaan.  Yhtäkkiä kiusallisen veisun katkaisi äänekäs rämähdys, kun eräs nainen kompastui ja kaatui äänekkäästi maahan. Kömmittyään pystyyn ja seliteltyään hetken jotain äärimmäisen epäilyttävän kuuloista nuori nainen onnistui kaatumaan uudelleen rähmälleen. Nemirneth huokaisi ja totesi haltiakielellä "En ihmettele etteivät haltiat käy usein ihmisten kapakoissa.." Sitten hän nousi ja hymyili kääpiölle anteeksipyytävästi. "Olette oikeassa, herra, sillä minulla oli teille kysymys. Suonette anteeksi, jos poistun hetkeksi ja palaan asiaan myöhemmin?" hän lausahti ja harppoi niin sirosti, kuin harppoen vain pystyy, tavernan likaisella lattialla makaavan nuoren naisen luo. Nemirneth kumartui taputtamaan tätä olkapäälle. "Antaisitteko minun auttaa teidät ylös ja saattaa johonkin istumaan, nuori neiti? Täällä ei ole soveliasta makoilla lattialla." hän tokaisi ystävälliseen sävyyn, joskin ehkä vähän piikikkäämmin, kuin oli aikonut ja ojensi pienen kätensä auttaakseen naisen pystyyn.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ti 9 Heinä 2013 - 10:51

"Olette aivan oikeassa herra kääpiö, Kenraali on ansainnut alaistensa ja kaikkien sotilaisten kunnioituksen ottamalla harteelleen niin paljon, ja tälläinen lapsellinen soivaaminen on aivan anteeksi-" Viulunkireäksi ja kiukkuiseksi saneltu entinen korpraali sovelsi tuoppiaan heilauttaen varsin rauhalliseen ja kohteliaaseen sävyyn kunnes se viulunkieli katkesi kahtia nuorukaisen kuullessaan seuraavan virssun, hänen silmänsä väpättäen ja verisuonten pursuten silmänsä keskellä pelkästään kuunnellessaan tuo räkänokkaisen bardin kuvatuksen liruttelua ja Perekin käsi sulkeutui nyrkkiin rystyset valkosina, jo nousten jämäkästi ylös tuoliltaan mennäkseen opettamaan laulajalle vähän käytöstapoja.

Perek ei kumminkaan edes ehtinyt päästä portaiden päähän kun kuuli rämähdykse ja huudon takaansa, melkein laskien alleen odottamattoman tapahtuessa, hän oli ollut niin keskittynyt vihastumiseensa että tälläinen tapahtuma sai hänet jopa unohtamaan miksi oli ollut vihainen ja kelle, hänen kylmät kasvonsa leppyen ja mies vain rapsutti hiuksiaan hetken muistaessaan kuinka kunnon kansalaisen pitikään käyttäytyä ja hän istui takaisin alas tuoliinsa katsoessaan kahta naista jotka olivat tuon hyvin kummaksuttavan kohtauksen aiheuttaneen. "Hassuhan tuo on, emmekös me epäile vain enemmän jos joku sanoo ettei ole epäilyttävä henkilö?" Perek kysäisi ääneen, suurimmaksi osaa itsekseen mutta olihan tuossa kääpiökin toisella puolella istumassa. Miehen silmät kääntyivät kerran tai pari portaisiin ja hänen korvansa kuuntelivat hieman taka-alalla miten Kenraalilla sujui tapauksensa kanssa joka saattaisi päättyä väkivaltaan jos huonosti kävisi, vaikka se olisikin hyvin tyhmä idea Kenraalin vastapuolelta, olisi hän silti valmis auttamaan kenraalia minä hetkenä hyvänsä, voisi samalla potkaista sitä lurittelijaa kuka kehtasi väittää olevansa muusikko täällä.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 9 Heinä 2013 - 17:37

Kuten arvata saattoi Ardos ei hätkähtänyt lainkaan virkavallan läsnäolosta. Hän tiesi nimensä olevan niin vaikutusvaltainen, että koko Ajimeasta ei löytynyt montaa, jotka eivät kumartaisi hänen edessään. Jos kuninkaan kavereille sanoi vastaan, saattoi olla että ryppyilijän perhe alkaisi mystisesti katoilla yksi kerrallaan. Ja entä kaupankäynti! Koko Ajimea saattaisi romahtaa hyvinkin nopeasti jos kaikki kauppiaat lopettaisivat yhtäkkiä viljan kuljettamisen sinne maaseudulta.

Xiania ei voinut aatelisten uhkailu vähempää kiinnoostaa. Hänellä ei ollut perhettä tai omaisuutta, eikä hän pelännyt oman nahkansa vuoksi niin sitten yhtään. Hän oli ollut oikeassa tämän keikan suhteen: kukaan tavallinen sotilas ei olisi saanut Ardosia minnekään, päinvastoin, yrittäjä olisi palannut kontaten takaisin kasarneille. Tuolle pröystäilylle oli saatava loppu.

Xian paljasti kulmahampaansa Ardosin piikittelylle ja hänen seurueensa kavahti tuolissaan. "Se ei ollut ehdotus vaan käsky", Xian murisi astuen lähemmäs. Hän tiesi että turha pehmoilu ei nyt auttaisi. Koko taverna oli täynnä väkeä, joten omassa koskemattomassa kuplassaan leijuva aatelinen oli saatava palautetuksi maan pinnalle.

"Kouluttaja-luutnantin sana ei paljoa paina Ajimean ylhäisintä aatelia vastaan, ja mitä muuta sinä olet enää sen jälkeen kun muut saavat kuulla toilailuistasi, hm?" Ardos tokaisi mairea hymy kasvoillaan. Samassa Xian oli rynnännyt seurueen luo ja tarttunut aatelista kauluksista. Kaatuvien tuolien ryminä ja lattialle pirstoutuvien lasien helinä täytti ilman. Silmänräpäyksen päästä parven kaide murtui Ardoksen lentäessä sen lävitse ja pudoten alas saliin.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty To 11 Heinä 2013 - 21:31

//Kalmis siis laittoi Ardoksen suuhun sanoja, jotta saataisiin hommaa eteenpäin tehokkaammin Very Happy//

Ardos mätkähti ikävästi kapakan alakerra pöydän päälle, joka räsähti hänen allaan, mikä pehmensi laskua. Yksi porrasvahdeista riensi herransa avuksi nostamaan tätä jaloilleen. Ardos nousi hitaasti ja kivuliaasti, mutta hänen onnekseen yhtään luuta ei murtunut. Noustuaan Ardos suoristi ryhtinsä mahdollisimman nopeasti säilyttääkseen arvokkaan olemuksensa ja pyyhki olemattomia pölyjä vaatteistaan.

Ardos katsahti Xianiin ja alkoi saarnaamaan "Katsokaa! Näin Aijimean luvattu kenraali pitää turvallisuuttaan yllä, pienestä pilkasta hän heittää teidät laidan yli ties minne! Hänen rauhallinen kuorensa alkaa pettää ja ulos alkaa näkyä, että hänen pinnansa on kireämpi kuin anoppini tukisukkahousut! Tästä räjähdyksestä tulee kuulemaan jokainen lehden painattaja tällä mantereella eivätkä enää armeijan kouluttajankaan paikat riitä sinulle Xian! Teiltä, rakkaat ystävät, jotka olette kenraalia rauhallisemmin viettäneet iltaa kanssani saman katon alla, tarvitsen kansalaisen vilpittömän näkökulman täällä tapahtuneeseen. Varmasti korruptoimattoman todisteen Xianin kyvyttömyyden toimia korkeissa viroissa. Hän, joka lausunnon suostuu tekemään, on minulle palveluksen tehnyt ja hänelle minä olen velkaa, ja samoin on velkaa koko Barcel turvallisuuden säilyttämisestä.".

Ardos käveli vielä Ilonan luo, joka oli kompuroinut lattialta ylös, ja laski kätensä tämän olalle. "Katsokaa nyt tätäkin nuorta viehättävää neitokaista, hän hämmentyi kenraalimme pelottavasta presenssistä ja kompuroi lattialle. Onko hän syypää? Ei! Hän on uhri Xianin luomalle uhalle! Tämä nainen voisi olla vaimonne ja pysyisittekö te hiljaa, jos vaimonne kokisi kenraalinne olevan pelottava ja kykenemätön luomaan turvallisuuden tunnetta? Ette pysyisi, te tekisitte kaikkenne, jotta vaimoanne uhkaava mies saataisiin pois jalustaltaan! Tehkää siis nyt palvelus maallenne ja auttakaa tätä neito rukkaa ja samassa veneessä pienenä seisovaa aatelista hädässä!" Ardos saarnasi nyrkki koholla ja katsahti tyttöön hymyillen, mutta huomasi tämän vieressä olevan henkilön haltiamaisuuden ja mikrosekunnin Ardosin kasvoilla näkyi inho, mutta pian hän taas hymyili tyytyväisenä kapakan asiakkaille.

Kapakassa alkoi hyväksyvän kuuloinen kova mutina ja ihmetys siitä kuka uskaltaisi nousta ensin myötäilemään Ardosin karismaa taikka jopa käymään tätä vastaan.

//Olkaatte hyvät, ihan infoksi vaan, AC:ssa saa käyttää npc-hahmoja ja pistää jonkun aivan randomin olemaan se ensimmäinen vastaaja ellette itse roolia halua Very Happy//

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Su 14 Heinä 2013 - 16:54

//Olkaa kilttejä ja sanokaa heti, jos otan liikaa vapauksia paikan arkkitehtuurin tai muiden heittojeni kanssa, niin muutan niitä. Oletin nyt esimerkiksi, että noin hienossa paikassa on palvelijoille omat portaat, vaikka en siitä tietoa löytänyt...//


Kipinät valuivat ryöppyinä ja räjäyttivät tilanteen ilmiliekkeihin kuin oivallisesti tähdätty padallinen kääpiötulta! Ailen loikkasi pystyyn pallille, jolla istuen hän oli soitellut viimeisintä veisuaan, kun hukkakenraalin hermot pettivät ja pedon lailla äristen hän kävi käsiksi tuohon rasvaiseen, ylimieliseen aatelisherraan.
”Juoskaa, musikantit tapetaan aina ensimmäisenä!” hän hihkaisi olkansa ylitse kahdelle soittajatoverilleen, jotka ryntäsivätkin nopeasti palvelijoiden portaikkoon pakoon melua ja mellestystä. Kaksi suurta miestä kamppailivat niin rajusti, että putosivat parvelta alas keskelle joidenkin pöytäkattausta, johon kuului tuoppien lisäksi muusilautasia ja palapataa. Ailen näki sotkun koko komeudessaan, sillä hän hilpaisi äkkiä isäntänsä putoamista ihmettelemään jääneiden sotilaitten seuraan ja kurkotteli kaulaansa särkyneen kaiteen ylitse.


Minkä näytelmän hän näkikään! Rikas isoherramme nousi ylös kuin ei olisi pudonnutkaan, tepasteli ympäriinsä ja jyrisi äänellään kammottavan määrän politiikkaa arvon hukkakenraalin eteen muuriksi, joka varmasti esti häntä toimimasta ennen yleisön hengenpidätyksen päättymistä ja puoluevalintansa ilmausta. Lipevä kieli, sukkela äly ja tarpeeksi suuri määrä oikeanlaisia yhteyksiä ja oikeanlaista karismaa, niin käsillä oli paljon suurempaa ja mystisempää taikuutta, kuin vaikkapa Ailenin laulaessaan valmiuteen odottamaan kutoma ilmakilpi. Oh, miten kipinät ja jännitys ilmassa olivat muuttuneet lammasmaiseksi määkynäksi ja nyökyttelyksi, jonka kannatushuutoihin kohoamista ylläpiti enää vain tuollaisten karitsalaumojen pelko nousta esille ja todella sanoa, mitä he halusivat sanoa!


Onneksi Ailenia eivät sellaiset estot olleet koskaan vaivanneet, ja hänen päänsä surisi edelleen kiukusta ja viinistä, jota hänellä olikin sopivasti puolikas kupillinen kädessään. Kupillinen, joka kohta lensi tarkassa kaaressa kohti arvon isoherran turhantärkeää otsaa!


”Mikset painu kotiisi lutkuttamaan lempimäsi pahansikiön lihavaa kullia ja säästä nylkemääsi kansaa kuulemasta likaisen suusi valeita?”
Ailen ei saanut välittömästi nuolta silmiensä väliin, puukkoa kurottelemaan kylkiluittensa rakosia tai oikein kunnon täräytystä tulipallosta, joten hän oli kaiketi saanut mykistettyä yleisön taas itselleen kovaäänisellä pilkkahuudollaan. Hyvä. Mansikanvaalea tukka liehuen hän loikkasi ketterästi alas parvekkeelta aiempien putoajien sotkemalle ja murtamalle pöydälle ja painoi kokkavasti nyrkkinsä lanteilleen ja nykäisi leukansa yläviistoon.
”Mennäänkö katsomaan arvon herra isoherran makuuhuonetta? Ehkä sieltä löytyy todisteet siitä, miten kohtelette omaa vaimoanne, oikein kauniit suolenpätkät ja veriset jäänteet! Tai ehkäpä jokaisen kaupungista kadonneen haltian kuivatetut korvaparit löytyvät sieltä? En yhtään ihmettelisi kuultuani, miten haltioita kohtelet ja miten yksi nainen saa sympatiasi, mutta toinen ei!” Ailen julisti sointuvalla äänellään ja osoitti kaatuneen tyttösen vierelle apuun kumartunutta naista, jota ei voinut olla tunnistamatta haltiaksi.


Bardin suulas ja uhmakas puhe olisi varmaan saanut jatkua vielä tovin ennen veristä vaientamista, niin pahasti se tuntui yllättäneen suurimman osan läsnäolijoista, mutta aloittaessaan seuraavan puheenvuoronsa hän kaatui yhtäkkiä terävästi taaksepäin, kun kaksi kapakkatyttöä repi hänet alas pöydältä hiuksista kiinni pitäen ja roteva ulosheittäjä ryhtyi kolmantena kärräämään musikanttia kauhealla kiireellä keittiön puolelle piiloon ja turvaan. Ovi paukahti hänen perässään kiinni ja Ailen oli käymässä huutamaan vastalauseita, kun varmaan kolme kättä läimäistiin tukkimaan hänen suunsa. Kohta silmänsä tarkennettuaan Ailen sai huomata, että Hopeisen kukon omistaja seisoi palkollistensa takana ja oven eteen oltiin työnnetty salvaksi raskas tynnyri.
”Ailen, Ailen... en enää ikinä voi palkata sinua, mutta pidän sinusta. Sinun täytyy juosta, ja nopeasti, jos henkikultasi on kallis”, omistaja selosti kuiskaten ja päätään pudistellen.
”Mutta haluan nähdä, millaisen paskahalvauksen he saivat --”
”Ei, en anna sinun lietsoa yhtään enempää vahinkoja liiketiloihini! Nyt, ulos ja juokse henkesi edestä!”
Ailenin vastustelut eivät estäneet sitä, että kevytrakenteinen mies tyrkittiin nopeasti sivukujalle auki olevalle takaovelle.


//Aggrosin vähäsen taas! Tietenkin Ailen haluaa ensimmäisenä puhuvan roolin! :'D Jos kukaan ei tule Ailenin perään voi minun seuraavan vuoroni ylitse hypätä jos en siihen heti ehdi vastailla, kun silloinhan on minulle jäljellä enää Ailenin karkuun ja ulos pelistä kirjoittaminen.//

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty La 20 Heinä 2013 - 3:46

// Aaah, ensinnäkin pyydän suuresti anteeksi tätä mahdotonta viivästystä. Jokseenkin hektisen viikon mittaa ei ole ehtinyt paljoakaan ja olisi ollut asiallisempaa infota tänne, mutta nyt taas elossa. //



Lattialla römisteltyään ja paniikissa ei-epäilyttävyyttään julistamisen päätteeksi Ilona näytti tosiaankin hiljentäneen kapakan ainakin toviksi ja nainen kurkisteli arasta olkihattunsa lierien alta ja yritti kiskoa niitä sivuilta alas niin ettei kukaan vain pääsisi kiinnittämään huomiota tämän hiuksiin tai silmiin. Toki Ilona ajatteli että isommassa kaupungissa olisi ymmärtävämpää väkeä, mutta on silti mahdotonta sanoa missä joutuu minkänkinlaisten syytösten kohteeksi.
Pian tosin tuo haltianeito saapui Ilonan luokse tarjoamaan auttavaa kättä. Eihän siinä mitään, Ilonasta se oli äärimmäisen miellyttävä ele... jokseenkin naisen äänensävy oli jotain joka jotenkin pisti eleen kyseenalaisiksi mutta Ilona ei nyt ollut asemassa jossa viitsisi alkaa valikoimaan. Hän halusi juuri nyt päästä ulos ennen kuin tilanne pahenisi.
Tosin juuri kun Ilona oli avaamassa suutaan, yläkerrasta kuului huutoa ja rytinää kun joku lennähti ylhäältä oikein ryminällä alempaan kerrokseen ja Ilona rääkäisi säikähdyksestä noustessaan seisaalleen ja läpsäistessään haltianeidin käden pois olaltaan paniikissaan.

Tuo mies alkoi seuraavaksi huutelemaan ja kaikesta päätellen kansaa kiihottamaan, lopulta marssien jopa taputtelemaan Ilonaa olalle.
"Ä-älä sinä lauo aatoksia puolestani", Ilona piipitti ja pakitti Ardosin luota läpsäisten miehen käden pois olaltaan huudahtaen vielä perään, "herrat sotilaat etsivät sinua varmasti ihan syyllä enkä minä halua ongelmia!"

Sitten alkoikin jostain toisenlaista huulenheittoa ja aikaisempi muusikko oli ryhtynyt vauhkoamaan ja hiljalleen Ilona ei ollut varma oliko enään paniikissa vai hämmentynyt. Kun musikanttia kiskottiin poispäin tämän saarnan päätteeksi Ilona lähti pakittamaan vielä lisää jännittyneenä ja yhä olkihattunsa lierejä kiskoen peittääkseen piirteensä tarkemmalta katseelta. Hänen pitäisi nyt keksiä sopiva rako luikahtaa pois täältä.. tosin voitaisiko silloin häntä syyttää rikoksesta ja hänen olisi nyt vain parasta koettaa pysyä kapakassa ja odottaa että virkavalta on hoitanut asian loppuun?

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Su 21 Heinä 2013 - 19:02

Harfoldin ruokahetki keskeytyi jälleen rysähdykseen. Hän kääntyi heti ympäri valmiina jälleen kahakkaan, mutta näki vain aatelismiehen nousevan pöydän päältä ja putsaavan itseään. Turhamainen tärkeilijä, kääpiö totesi. Tuo mies alkoi hetkessä mustamaalata Xiania, joka ilmeisesti oli heittänyt miehen alas parvelta. Tuo mies oli todennäköinen syy Xianin läsnäoloon tässä paikassa tähän aikaan. Mies osasi kyllä vetää suurta juttua puolustaakseen itseään, vaikka pakko hänen oli oltava jotenkin korruptoitunut saadakseen kenraali Xianin peräänsä. Miehen paatos alkoi hetkessä ärsyttää Harfoldia, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään hiljentääkseen tuon ylimielisen ihmisen astui esiin bardi, joka alkoi solvata itseensä täynnä miestä.

Tuo riidankylväjä osaa sentään haastaa riitaa suoraankin, totesi Harfold, joka oli hyvillä mielin bardin mielipiteestä aatelismieheen. Kääpiön intresseihin ei kuulunut ainakaan vielä asettua vastakkain paikallista aatelistoa vastaan, sillä hän halusi kuitenkin lähteä pois tästä kieroutuneesta kaupungista parempiin maisemiin. Bardia vedettiin hetkessä turvaan estääkseen tämän kiihottamasta asiakkaita sen enempää kuin mitä oli jo tehnyt. Harfold löi kätensä hitaasti yhteen kolme kertaa ikään kuin suosion osoituksena tuolle bardille, josta oli sentään miestä nousta korkea-arvoisia typeryksiä vastaan. Kääpiö ajoitti aploodinsa niin, että hänestä ei voinut ulkopuolinen sanoa varmasti kummalle hänen aploodinsa oli osoitettu. Hän käänsi selkänsä taas ja alkoi taas jatkamaan pasteijaansa. Hän katsoi kuitenkin sivusilmällä, miten tuo kaatunut tyttö ja haltijaneito selviäisivät tilanteesta. Neidolla oli jotain kysyttävää kääpiöltä, joten hän ei ollut aikomassa lähteä ennen kuin tuo neito olisi saanut asiansa hoidettua.

Kun bardi oli saatu vietyä pois, tilanne kapakassa alkoi hiukan rauhoittua ihmisten alkaen taas mutista keskenään. Eräs luihu, vihreään takkiin pukeutunut mies lähestyi virnistäen Ardosia. "Olen Eloin Fester ja olen valmis silminnäkijänä todistamaan tuon hukan teot sinua kohtaan. Ollessani näköjään ainoa, joka tähän uskaltautuu vaadin tietenkin sopivaa korvausta mahdollisesta uhasta hiljentämistäni kohtaan" mies sanoi narisevalla äänellä ja hieroi ryppyisiä käsiään.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ke 24 Heinä 2013 - 18:08

Nemirneth oli yhä kumartuneena naisen puoleen, kun ilmaa halkoi toinenkin räsähdys. Hukka paiskasi ylätasanteella istuneen miehen kaiteen läpi alas. Miehen, jota Nemir oli veikannut yhteyshenkilökseen. Tuskin hän ehti vetäistä henkäystäkään puhuakseen, kun mies oli jo saanut nieltyä kipunsa ja kerättyä kokoon ylpeytensä. Tämä aloitti varsinaisen poliittisen saarnan, josta moni pappikin olisi ollut kateellinen. Harmi vain, että se oli täyttä soopaa, silkkaa yleistystä ja tyhjiä sanoja. Nemirneth aukaisi suutaan sanoakseen jotain, mutta samassa mies laski kätensä hänen vieressään olleen tytön olalle ja alkoi saarnata. Miehen ja Nemirnethin katseiden kohdatessa tämän kasvoilla välähti inho, johon haltianeito vastasi terävällä mulkaisulla. Tämä niin sanottu herrasmies oli selvästi rasisti! Hän ei edes jaksanut kiinnittää huomiota yhä maassa makaavaan naiseen, joka näytti menevän paniikkiin häneen yhtäkkiä suuntautuvasta huomiosta ja läimäytti vieläpä Nemirnethin kätensä pois. No, ehkäpä tämä pärjäisi itse.

Siinä samassa paikalle laukkasi epäkohtelias bardi, mahdollisimman dramaattisesti tietenkin. Tämä aloitti kiivaan vastaväitteen, mutta vasta sen loppupuoli sai veren kohisemaan Nemirnethin korvissa. Hän näki punaista. KUIVATUT KORVAPARIT?! "Minä", Nemirneth aloitti tyynen rauhallisesti, mutta kylmällä äänensävyllä " en kaipaa teitä hakemaan minulle sympatiaa, arvon herra. Kiitos vain." hän totesi kauniskasvoiselle laulajalle. Sitten, niin mahtipontisesti kuin niin siro ja tyttömäinen olento pystyy, hän kohensi ryhtiään ja katsoi yläparvelta pudonnutta miestä tiukasti. "Vaadin teiltä selitystä! Puhutte paljon, mutta sanotte loppujen lopuksi hyvin vähän. Onko totta mitä hän väittää - kohteletteko te kaltoin sukuani, tapatte heitä, sorratte?!" haltianeito tivasi hentoisen haltiakorostuksen omaavalla barsiallaan. Hän tiesi, että olisi ollut parempi antaa olla, mutta hänen aatelisen ylpeytensä vaati sitä. Hänen sukunsa ylpeys vaati sitä! Kiivasmielinen haltia pakottautui nielemään kaikista kiivaimmat sanansa ja odotti vastausta.

Kovaääninen bardi raahattiin punaisista hiuksista takahuoneen puolelle, eikä hänestä sen jälkeen kuulunut enää mitään. Kappas, tämä mieshän oli ilmeisesti tärkeäkin henkilö, kun sai noin vain pokkuroida ilman häiriötekijöitä.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Syyllisen etsintä

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 :: Barcel :: Aijimea

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa