Rauhan loppu

Sivu 1 / 3 1, 2, 3  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 16:50

Kalmista tänne venailen o/////

Nill

Demoni veti hupun viittaa syvemmälle päähänsä ja tuijotti kauempana siintävää vihreää kaupunkia, joka erottui harmaan kuolleesta ympäristöstään ehkä hieman liiankin hyvin. Hiekka lensi tuulen viemänä silmiin ja kuivatti suun. Jopa Nill koki tämän tunteen itselleen epämiellyttäväksi.
"Kerro minulle vielä kerran miksi minun pitää vaivautua tähän Ayselin hylkäämään kolkkaan?" Nill kysyi ääneen suijaten suunsa pehmeällä kankaalla.

Kai se nyt on Ayselin hylkäämä! Kaikki vihreä minkä näet on demonien työtä! Käkättävä ääni vastasi ja Nill pyöräytti silmiään dottaessaan naurun viimein loppuvan. Ihmiset ja demonit asuttavat tuota luonnotonta kaupunkia sulassa sovussa. Eikö kuullosta kovin täydelliseltä? Ei tietenkään, jos minulta kysytään... ... ... Joka tapauksessa! Suuri herramme on mieltynyt tähän... symbioosiin, ja haluaa sen säilyttävän luonnottoman olemassaolonsa. Siksi sinä menet nyt hoitamaan asiat niin, että tämä pysyy ennallaan. Siellä kuulemma joku suurisuu pistää kapuloita rattaisiin.

Nill pudisteli päätään. Hänelle ihmiset eivät olleet mitään. Niiden typerien, omassa liassaan rypevien olentojen ainoa tarkoitus oli ruokkia häånen rotuaan. Joten eikö heitä voisi vaikka kasvattaa? Samalla tavalla kun ne kasvattivat omia eläimiään? Ottaisi vain välikädet pois, ja sulkisi ihmiset samantapaisiin karsinoihin?

Et kuitenkaan pääse pitämään hauskaa yksin! Sinua odotetaan jo, ala mennä! Kuului viimeinen hoputus ja naurunremakka, ennenkuin Nillin korvat täytti tuulen ulvonta. Jopa tämä maa itsessään halusi vain lakata olemasta. Nill saattoi tuntea sen paljaita jalkojaan vasten. Demoni huokaisi, jatkaen sitten matkaansa kaupunkia kohden. Kävellessään hän keskittyi, ja antoi uuden värin valua punaiselle iholle. Kuin vesi, punainen valui pois jättäen jälkeensä sen hailakan persikan värisen ihon jota nämä ihmiset kantoivat. Mustat sarvet katosivat hiusten joukkoon, värjäten vaaleat kutrit mustiksi. Häntä kiertyi melkein haluttomasti vyötärön ympärille. Nill lausui lyhyen loitsun naamioiden viimeisenkin osan luonnollisesta olomuodostaan vyöksi. Oli aika sulautua joukkoon, ja Nill kiroili viimeiset vastalauseensa leukaansa kävellessään kaupungin porteista sisään.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 17:25

Lilium

Lilium ei ollut enää se sama pelokas tyttödemoni, joka oli aivan vasta äskettäin nostanut päätään puutarhan kukkien loiston keskeltä. Nopeammin kuin aavikon yli puhaltava itätuuli oli hän imenyt itseensä kaiken sen vuosisataisen tiedon ja taidon minkä oli itseään heikommilta kaltaisiltaan saanut. Alemmat demonit olivat yksi toisensa jälkeen murskaantuneet hänen ruusunpiikkisen kouransa alle jopa siinä määrin, että Barcelin puutarhojen hoitajat ovat ällistelleet yhtäkkiä vallinnutta kirkasta ja puhdasta rauhaa.

Lilium käveli, aivan kuin liisi aavikon yllä reippaasti Surynia kohti. Hänen jalkansa eivät milloinkaan koskettaneet karuun aroon vaan maasta putkahti tuore lehtipeite minne hän astuikaan. Lilium suorastaan pröystäili voimillaan; hänen yllään oli kevyt viitta puhdasta silkkiä ja hänen kypsän viljan värisenä alas hulmuava tukkansa kasvoivat ruiskukkia ja kissankelloja. Yksikään kuolevainen tai kuolematon ei voinut tätä joka hetki vahvistuvaa demonia uhmata, ja Lilium tiesi sen. Hänen heleä naurunsa rikkoi erämään hiljaisuuden.

Suryniin vievällä tiellä vastaan tulleet ihmiset eivät hätkähtäneet heitä ohittavaa demonitarta, joka käveli heidän ohitseen hitaasti. Vaikka Lilium ei yrittänyt mitenkään peitellä mekkonsa alta hohtavaa kalpeaa valoa ja päästään kasvavia orapihlajaisia sarvia, kuolevaisten ainoa reaktio oli hymylevä kumarrus. Lilum oli ihmeissään. Missä oli kiroaminen, pelko ja viha? Tällaista reaktiota hän ei ollut kohdannut aiemmin. Taisi olla totta, mitä Surynistä liikkui demonien keskuudessa: nämä ihmiset eivät pelänneet ja vihanneet demoneita vaan päinvastoin olivat liittoutuneet heidän kanssaan.

Lilium nosti nenäänsä ylpeästi ja jatkoi eteenpäin. Tottakai hän oli tämän tiennyt, ei hän oikeasti ihmetellyt mitään! Ihmiset ja demonit olivat todella saaneet aikaan toimivan liiton, jossa molemmat elivät sulassa sovussa ja tyytyväisinä. Koko ajatus kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, joten tietenkin jonkun vatipään oli täytynyt yrittää pilata koko juttu ja yrittää nousta kaupungin uudeksi herraksi. Tässä oli juuri sopiva paikka Liliumille näyttää taitonsa ja tehdä se, mitä demonit olivat jo jonkinaikaa keskenään kuiskailleet tehtäväksi.

Liliumin saavuttaessa kaupunkia sen loisto todella avautui hänen eteensä. Pölisevän hiekkamaan sijasta hänen edessään nousi marmorista ja kullasta rakennettu portti, jonka ympärillä puut kukkivat ja ruoho vihersi. Tämäkö todella oli demonien työtä? Aavikon karuuden jälkeen Lilium ei voinut olla muuta kuin yllättynyt.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 17:39

Nill

Demoni katseli ympärilleen uteliaasti ja naureskeli itselleen nokkapystyssä käveleville demoneille jotka näyttivät nauttivan jokaisesta ystävällisestä hymystä ja kumarruksesta joita ihmiset heille jakelivat. Nill naurahti itsekseen. TYperyksiä, niin nämä demonit kuin heitä palvovat ihmisetkin. Tämä koko kaupunki oli hänen mielessään pelkkää hulvatonta näytelmää. Kuinka kukaan saattoi nauttia tällaisesta elämästä? Kaaos... Se piti elämän mielenkiintoisena. Tyytymättömät ihmiset murhaamassa toisiaan, ja demonit usuttamassa heitä aina vain raaempiin ja epäinhimillisempiin tapoihin tappaa toisiaan. Nillillä ei ollut mitään hinkua levittää siipiään ja mennä tähän surkeaan näytelmään mukaan. Ei hän vastaan tuleville demoneille päätään painanut, muttei halunnut moista pokkurointia omalle kohdalleen.

"tunnistat hänet kyllä, tehän vietitte aikaa ennen yhdessä paljonkin. Hän on kasvanut kovasti, olet varmasti ylpeä." Nill luetteli hänelle aikasemmin kerrottuja sanoa iva äänessään. Kenestä hän olisi ylpeä? Tästä uudesta tulokkaasta joka hänen pitäisi tuntea? Hänen saavutuksistaan? Miksi niistä voisi olla ylpeä? Ne eivät olleet hänen saavutuksiaan, eivätkä koskeneet häntä millään tavalla.

Siltikin... Demonin oli vaikea pidätellä naurun pyrähdystä, kun hän tosiaan tunnisti aikaisemman lemmikkinsä. Todella, kasvaneena, ylpistyneenä. Kävelemässä nokka pystyssä ihmisten huomiosta nautiskellen. Nill hymyili itsekseen ja pyyhkäisi leukaansa suunnaten askeleensa tuota kukkia ympärilleen viljelevän demonittaren luokse. Siitä tosiaan oli jonkin aikaa...

"Jos nostat nenääsi yhtään enempää, et näe enää eteen päin laisinkaan." Nill hymähti demonittaren vieressä ja katsoi tätä silmiin virne vaaleilla huulillaan.
"Lilium..."

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 18:04

Lilium käännähti äkillisen äänen suuntaan ja suoristi ryhtiään mikäli se oli lainkaan mahdollista. Hänen edessään seisova nuorukainen oli demoni, mutta kesti aivan liian pitkä sekuntti tajuta kenestä oli kyse. "Itse olet näemmä menettänyt viimeisetkin ylpeytesi rippeet kun käyskentelet kuolevaisena ympäriinsä! Hah, miksi pelkäät näitä sälittäviä otuksia yrittämällä naamioitua." Kyllä, kyseessä oli sama itseään täynnä oleva liihottelija, joka löysi Liliumin aivan ensimmäisenä sen jälkeen kun hän oli tullut elämään. Liliumia suorastaan nolotti ajatus siitä, kuinka joku oli saattanut nähdä hänet niin säälittävänä. Onneksi asiat olivat muuttuneet. Nyt hänelle ei pärjäisi enää kukaan.

Demonin avoin läsnäolo ja tämän ympärillä maasta kasvavat kasvit keräsivät satunnaisten ohikulkijoiden huomion, jotka luikkuvat nopeasti karkuun. Lilium hymähti itsekseen ja sipaisi välinpitämättömästi otsallaan roikkuvia kukkia. "Kasvit näkevä puolestani, Nill-herraseni, joten minulla ei ole syytä huoleen. En tiedä millä asioilla liikut, mutta jos kuvittelevasi saavasi tämän kaupungin tasapainon palautettua niin sinun ei tarvitse vaivautua. Vihreät keitaat ovat minun erikoisosaamistani, enkä ole enää se sama spektraali, johon törmäsit. Voitte poistua ja jättää homman minulle, kiitos vaivannäöstäsi", Lilium sanoi heilauttaen kättään hätistelläkseen Nilliä pois.


Viimeinen muokkaaja, Kalmankukka pvm Ti 3 Kesä 2014 - 15:29, muokattu 1 kertaa

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 18:18

Nill

"Voi pikku perhonen..." Nill aloitti huokaisten. "Niin paljon kuin minä ajatuksesta nautinkin, että saisin karistaa tämän kuvottavan läntin pölyt jaloistani..." Nill sipaisi mustaa suortuvaa otsallaan ja leikitteli ajatuksella että vain poistuisi paikalta unohtaen koko asian.
"Mutta minut on käsketty tänne, aivan kuten sinutkin. Tämä tehtävä on jaettu niin sinulle kuin minullekkin, enkä minä pidä luovuttamisesta. Ja mitä ulkomuotooni tulee... Minä voin näyttää kauniilta niin kuolevaisena kuin omana itsenäni, minun ei tarvitse tieten tahtoen herättää huomiota verhoilemalla itseäni multaan." Nill hymyili aivan liian ystävällisesti ja asteli Liliumin vierellä pohtien nappaisivatko tämän ihanaiset rikkaruohot demonittaren kiinni jos Nill sattuisi vaikka... Eipä tiedä... Kamppaamaan tämän? Nill pyöritteli ajatusta huvittuneena päässään palaten sitten takaisin tähän rehottavaan kompostiin.

"Ei kuitenkaan vastaväitteitä siinä asiassa, olen samaa mieltä siinä että tällaiset turhanpäiväiset asiat kuten kaikki tämä vihreä..." Nill repäisi puusta kukkivan oksan käteensä, katseli sitä hetken ja viskasi selkänsä taakse maahan." Olisi varmasti sinun heiniäsi perhoseni." Nill vilkaisi Liliumia huvittuneena ja keltaiset silmät välkähtivät hetken luonnollisessa värissään, palaten sitten tylsistyneen harmaaseen. "Itse katsoisin mielelläni tämän kaiken peittyvän punaiseen..."

Nill rekisteröi heidän saapuneen kaupungin keskustaan ja antoi hupun valua päästään katsellessaan korkeita rakennuksia. Täällä siis olisi jonkin näköinen... Miten sen nyt ilmaisisi... Nill vilkaisi Liliumia sivusilmällä... Joku Liliumin kaltainen, itsestään liikaa ääntä pitävä, pröystäilevä kiusankappale joka ei ymmärtänyt mistään mitään.
"Kenties tekisimme näin... Jää sinä hoivaamaan rikkaruohoja, kun minä hoidan tämän tehtävän tässä ja nyt. Ei tarvitse kuluttaa aikaa eikä vaivaa, minä poltan tämän mättään tuhkaksi, ja sinä jäät tänne hoivaamaan voikukkia?"

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 19:43

"Minun aikomuksillani ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne", Lilium tuhahti. "Kuten jo sanoin, minä olen tällä täynnä elinvoimaa. Sinunlaisesi alkeellinen sotademoni ei osaa nauttia sivistyksestä vaan imee voimansa vain verestä - kuka tahnsa vastasyntynyt osaa hakata vihollisensa palasiksi ja elää siitä. Mutta eihän teidän ihmisenrakastajakalloonne voi mahtua ymmärrys siitä, kuinka monimutkainen ja huolellisesti rakentunut luonno järjestys on." Tyytyväisenä vastakommentistaan Lilium nappasi piikkijuurillaan kiinni Nillin heittämästä oksasta ja veti sen luokseen. Hetkessä hän oli kasvattanut siitä täydessä loistossaan kukkivan pensaan ja istui sen päälle kuin kuningatar valtaistuimelleen. Lilium risti jalkansa, kallisti päätään ja nousi katsomaan Nilliä ylhäältä päin. "Te ette ole enää mahtavin demoni näillä main", hän sanoi vienosti hymyillen. "Valtakautesi taitaa olla ohi, veripoju. "Parempi poistua hyvän sään aikana, ennekuin loukkaat vielä itsesi mahtavimpien olentojen kanssa leikkiessä." Hänen sanojensa mukana alkoivat sadat pienet piikiokaat luikerrella Nilliä kohden ympäröiden tämän aivan kuin odottaen emäntänsä käskyä iskeä.

"Sietäisit opetella puhumaan kunnioittavammin", Lilium sihisi. "Annan tuon anteeksi vielä ihan hyvää hyvyyttäni, mutta älä luota siihen, että niin kävisi uudelleen."

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ma 14 Huhti 2014 - 19:55

Nill

"Voi rakas perhoseni... En pyytänyt anteeksi, joten miksi luulet että tarvitsen anteeksi antoa?" Nill hymyili päätään pudistellen ja vähät välitti piikeistä jotka näyttivät siltä että ne alkaisivat pian näykkiä hänen nilkkojaan. "Minä en ole veridemoni, vaikka se kuullostaakin aika hyvältä. Muista tämä... Minun sieluni keskus, ja ydin, on tuli. Minun liekkini puhaltavat sinun lemmikkisi tuhaksi, ja lopulta sinut niiden mukana. Kasvillisuus ruokkii minun liekkejäni, eikä mikään ruohokumpu voi sille mitään." Nill kallisti päätään ja risti kätensä. "joten vie rehusi kauemmas ettei kipinä lennähdä niitä kohden. Olisihan se sääli."

Valtakausi... Mikä valtakausi? Nill kuvitteli hetken itsensä istumassa teräksisellä valtaistuimella kruunu vaaleille kutreille painettuna. Eihän se hullumman näköinen olisi ollut. Kenties hän joskus perustaisi oman valtakuntansa ihan vain päästäkseen näkemään itsensä niin. Tai sitten hän ei jaksaisi kantaa vastuuta mokomasta roskasta ja nauttisi lähes vapaasta elämästään kuten tähänkin mennessä.
"saatat haluta pyyhkiä tuon happaman ilmeen kasvoiltasi. Se voi vilä jäädä noin, eikä se ole kovin kaunista." Nill sutkautti vielä olkiaan kohauttaen.

Nill katseli keskusaukiota mietteissään, kohottaen sitten kulmiaan kun suurikokoinen kentauri asteli hänen näköpiiriinsä. Aura sai Nillin silmät välähtämään jälleen keltaisiksi. Demonin metsästäjä. Ilmeestä päätellen ei kovin hyväntuulinen, mutta tuskinpa se oli sattumaa että sellaisiakin täällä liikkui. Samalla asialla kuin hänkin, ja pikku perhonen. Kova ääninen demoni oli heidänkin ongelmansa, vaan tiesiköhän tuo, että tässä kaupungissa demonit olivat olleet aivan yhtä arvostettuja kuin heidän niin rakas ayselinsa joka ei ole näyttänyt naamansa moniin vuosiin laisinkaan.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 10:40

Lilium päästi heleän naurun. Uhkailiko Nill häntä? "Minua eivät sinun liekkisi pelota. Vaikka saisit heikoimmat ruohot käräytettyä niin mitä sitten? Minun kasvini eivät kuole milloinkaan, jokaisen poltetun tilalle nousee kahdeksan uutta. Älä aliarvoi voimiani, et ole nähnyt taitojeni kukkakimpusta edes yhtä terälehteä!" Liliumin ylpeä nyrpistys ei ollut kadonnut hänen kasvoiltaan eikä hän ollut tarpeeksi varovainen osatakseen pelätä vanhemman demonin voimia. Hänen ylpeytensä ei antais periksi tuollaiselle rehvastelijalle.

Hiljentyneeltä kadulta, vähän kauempaa kuului liekkien kohahdus kun tuntematon demoni inkarnoitui heidän seurakseen. Demonimuotoon peittelemätön tulokas ei yrittänyt lainkaan peitellä todellista muotoaan vaan antoi demonisen auransa loistaa ympärilleen. "Olette hieman myöhässä, toverit hyvät", tulokas virnisti. "Tämä kylä on jo otettu haltuun. Emme jaa yhtäkään ihmissielua teidän kanssanne, joten apajilla kärkkyminen on turhaa. Surynistä tulee nousemaan kaikkien aikojen mahtavin demoni, joten jos olisin te, en suosittelisi ruuan varastamisen yrittämistä, sillä tämän demonin pahalle puolelle te ette halua joutua. Ollitte te lajitovereita tai ette."

Lilium kääntyi puhujaa kohden valtaistuimellaan ja katsoi tätä pää kallellaan aivan kuin pohtien, nappaisiko hän demonin pään tämän hartioilta nyt vai heti. "En tarvitse neuvojasi, kiitos vain", Lilium sanoi samalla kun ensimmäiset lonkerot alkoivat hitaasti kasvaa tulokasta kohden.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 10:55

Nill

"Olen samaa mieltä perhosen kanssa. Suu tukkoon, häntä koipien välii ja ala vetää." Nill totesi tylsästi ja haukotteli leveästi. Nill seuraili sivusilmällä kuinka kentaurin sormet pyyhkäisivät nuolen sulkia kevyesti, jousen ollessa jännitettynä, ja kapeiden huulien välistä purkautui kevyt ilmavirta. Nill ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Nuolta ei ollut tarkoitettu hänelle, eikä edes perhoselle.

"Sinulla on suurempiakin huolia..." Nill tutkaili kynsiään mumistessaan ja saattoi naurahtaa kevyesti nuolen lähtiessä jänteeltä. Nill saattoi nähdä tilanteen kuin hidastettuna. Nuolen kärjessä hohtava riimu lävisti suurisuisen demonin rintakehän, ja tämän hymyilevät kasvot kääntyivät kivun irvistykseen.
"Kuka olisi uskonut... Se osui noinkin kaukaa.." Nillpohdiskeli ääneen ja katsoi kuinka kentauri lähti heitä kohti.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 11:38

Liliumin kasvoille levisi mairea hymy. Liian monet demonit olivat aivan liian ylpeitä ja itsekeskeisiä. Raukka yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta ja pullistella hänelle ja Nillille uhkauksiaan, eikä laisinkaan huomannut häntä kohti viritettyä jousta. Yksi nuoli riitti kaatamaan pröystäilevän demonin ja kaatamana tämän elottoman kuoren kivetykselle. Ei mikään järjen jättiläinen, tuo otus, Lilium hihitti.

Ampuja sen sijaan herätti jonkinlaista mielenkiintoa demonittaressa. Tulija oli hampaisiin asti aseistettu kentaurinuorukainen, jota silmiin katsoessaan Lilium värähti. Hän pyörähti valtaistuimellaan peittääkseen hätkähdyksensä ja vilkaisi Nilliä saadakseen vahvistuksen luuloilleen. Tämä kentauri oli demoninmetsästäjä, juuri sellainen kova ja syötäväksikelpaamaton demoni, jota Nill oli häntä heidän ensimmäisellä tapamaiskerrallaan varoittanut. Lilium ei tiennyt kuka tämä kentauri oli, eikä pystynyt aistimaan hänen taitojaan tai magiaelemettiään. "Metsästäjä?" Lilium kysyi ensimmäistä kertaa hieman epävarmuutta äänessään ja vaistomaisesti veti auransa piiloon. Tavallisista heikoista demoneista ei ollut Liliumille vastusta, mutta nämä metsästäjät... Ja kaiken lisäksi vaikutti siltä, että kentauri ei ollut yksin. Hänen takanansa asteli toinen metsästäjä, ihminen, jonka värikkään pukeutumisen ja riimuja kohkaavat nuolet jokainen aavikolla vieraillut demoni tunsi. Eldoughen.

Lilium kääntyi uudemman kerran Nillin puoleen. "Tunnethan tuon metsästäjän? Meidän tehtävästämme tulikin juuri hieman vaikeampaa", Lilium sanoi. Kentauria hän ei tuntenut, mutta tuo toinen metsästäjä oli tappanut niin monta demonia, että Lilium saattoi tuntea, kuinka tämän oma demoni oli melkein valmis ottamaan vallan. Niin ylpeä kuin Lilium olikin, tälle metsästäjälle hän ei pärjäisi.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 11:59

Nill

Nill oli vastaamassa naurahtaen kun tummaihoinen, värikkäin huivein itsensä koristellut metsästäjä tuli esiin. Nillin sisällä leimahti ja vaistot käskivät hyppäämään kimppuun, tarttumaan lihaan ja repimään kaiken kappaleiksi... Nillin sormenpäät punoittivat ja demoni työnsi ne vihaisesti viittansa suojiin sähähtäen metsästäjää kohden.
"Minä melkein tapoin tuon madon... Ja taas se luikertelee säälittävästi eteeni..." Nill sähisi lähinnä itsekseen, turhautuneena tähän yhteensattumaan.

Vasta nyt havahtuessaan perhoseen, Nill nyökkäsi hitaasti päätään.
"Molemmat metsästäjiä... Toisesta en tiedä, mutta tuo narrin näköinen... Kirjoittaa testamenttiaan parasta aikaa." Nill veti hupun päähänsä peittääkseen keltaiset silmänsä jotka leimusivat vihasta. Vain tätä metsästäjää kohtaan hänelle oli syntynyt suuri kauna, viha joka poltti hänen sisintään kuumemmin kuin mikään hänen liekeistään.

Ara

"Tunsin tässä äsken toisenkin auran... Ehkä voimakkaamman kuin tuo äskeinen..." Kentauri sanoi hetkeksi seisahtuessaan. Hän oli ollut hetken tyytyväinen itseensä, yhden nuolen tappo. Toisaalta, sehän oli ollut vain alempi arvoinen demoni. Suurista oli enemmän haasteeksi. Ara kääntyi katsomaan Kalrista ilmeettömästi, hieroen sitten leukapartaansa mietteliäänä.
"Ajattelin, että täällä olisi enemmän avoimesti pörrääviä demoneita... Mutta tuo mukaan lukien... Olemme nähneet seitsemän." Kentauri ripusti jousensa vyölleen ja heilautti häntäänsä tyytymättömänä. Tässä saattaisi kestää. Hiljaa huokaisten Ara kuitenkin pudisteli päätään ja asteli lähemmäs demonin tyhjäksi jäänyttä kuorta. Riimutetut nuolenpäät oli hyvä kerätä talteen joka tapauksessa. Loitsu jäi voimaan, ja niitä oli vaikea hankkia.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 13:22

"Sinä mitä?" Lilium kysyi odottamata vastausta. Nill oli tapellut tuon metsästäjän kanssa? Ja selvinnyt hengissä. Tällä dmeonilla taisikin olla enemmän kuin yksi tarina kerrottavanaan.

Lilium pudottautui lehvätuoliltaan ja antoi sarviensa ja häntä ympäröivien kukkien valua näkymättömiin. Hän ei voinut estää itseään jännittämästä vaikka yrittikin seisoa urheasti paikoillaan. Aivanvarmuudne vuoksi hän kuitenkin otti pari vaivihkaista askelta Nillin selän taakse.

-

Kalris vastasi Aran tuumailuille nyökkäyksellä. "En ihan vielä tiedä mitä täällä on meneillään, joten parasta olla varuillaan. Jos olettamukset todelal pitävät paikkansa, ja täällä todella onnini mahtava demoni, joka pystyy hotkaisemaan koko kylän itseensä, sen mahtavuuden kanssa en haluisi olla tekemisissä", hän pohti. "Mitä muutenkin ajattelet tästä - ihmiset ja dmeonit sulassa sovussa", hän kysyi Aralta viitaten kädellään Liliumiin ja Nilliin päin. "Demonit kävelivät kaduilla kenenkään häiritsemättä. Koko jutussa on minun mielestäni jotain todella pahasti pielessä", hän mietti.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ti 15 Huhti 2014 - 13:38

Nill
"Pitkä tarina..." Nill mumisi hiljaa. Kalris tuijotteli tänne päin, ja keskusteli kentaurin kanssa heihin päin viitaten. Kenties Liliumin nokkava keikistely oli kuitenkin paljastanut heidät? Kuinka vain, Nill ei viitsinyt ottaa riskiä kentaurin suhteen. Jos se barbaarinen olento oli jossain tekemisissä Kalriksen kanssa, sekin olisi ongelma. Kokemus oli opettanut että suuri joukko kokemattomia metsästäjiä ei ollut ollenkaan niin huono juttu kuin pieni joukku kokeneita. Pelko oli tarttuva asia. Jos suuren joukon sai pelkäämään, heidät saattoi vain napsia yksitellen sen suuremmin itsestään huolehtimatta, mutta nämä kokeneet... Koitappa saada ne pelkäämään. Se oli vain mahdotonta. Kalriksen itsepäisyyden ja pelon puutteen vuoksi Nill oli joutunut viettämään useita kuukausia piiloutuneena kiven koloon nuolemaan haavojaan, ja siltikin melkein heittänyt henkensä.

"Meidän olisi parempi poistua hetkeksi... " Nill peruutti varjoihin kiukkuaan pidätellen. " Vaikka haluaisinkin repiä tuon kappaleiksi, minusta tuntuu, että heillä on aivan samat syyt olla täällä kuin meilläkin. Parempi seurailla etäältä jonkin aikaa." Nill ilmoitti kantansa ja lähti vastakkaiseen suuntaan kentauriin ja Kalrikseen nähden. Lilium sai jäädä ottamaan heidän kanssaan yhteen jos siitä siltä tuntui, mutta Nill ei aikonut tehdä mitään tyhmää. Ei tällä kertaa...

-

Ara

"Tässä on jotain sairasta..." Kentauri vastasi Kalrikselle ympärilleen vilkuillen. "Jos oikein ymmärsin, demonit ovat laittaneet tämän paikan kukoistamaan näin. Siis.. Koko kaupunki huutaa epäluonnollista niin pitkälle, että kun kysyin lyhyintä reitti tänne, kyläläiset käskivät lähtä kauemmas. Totta on, että tämän demonisen voiman takia täällä on mahdollista elää. Vain demoneiden takia kukaan voi asua täällä... Mutta se vaikuttaa siltikin.. Väärältä. Siinä on jokin juju. Jokin mitä näille ihmisille ei kerrota. Demonit eivät anna mitään ilmaiseksi, koskaan."

Ara polvistui nostamaan nuolenkärjen maasta ja tutkaili sitä hetken sormissaan. Se ei ollut edes kolhiintunut, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Se oli lävistänyt demonin siististi, mahdollistaen sen vaivattoman uudelleen käytön. Kentauri pudotti kärjen satulalaukkuunsa ja kääntyi Kalrista kohden.
"Tässä se tuntuu taas... Tämän auran tunsin aikaisemmin, mutta nyt se on tässäkin jo niin heikko että se taisi vetää itsensä piiloon todella nopeasti..." Ara oli hetken hiljaa silmät vain puoli avoinna yrittäen aistia mihin se olisi saattanut mennä. Edes jonkinlaista suuntaa...
" Saatko sinä siitä kiinni?" Ara kysyi lopulta hitaasti, pettyneenä siihen että joutui kuitenkin kysymään Kalrista kokeilemaan. He olivat tavanneet sattumalta matkatessaan tänne, ja Ara oli päättänyt näyttää vanhemmalle metsästäjälle kehittyneensä huimasti sitten viimenäkemän. Olihan hän kehittynyt, hän tiesi sen itse todella hyvin, mutta silti jotkin puutteet hänen omissa taidoissaan ärsyttivät häntä edelleen. Kenties pian hän voisi olla samalla tasolla kuin legendaari Eldoughen, ja todella kutsua itseään demoninmetsästäjäksi.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ke 16 Huhti 2014 - 14:27

"Tämä paikka on täynnä piiloon vetäytyneitä demoneita", Kalris hymähti. "Ne pirulaiset kyllä huomaavat heti kun kaupungissa on demoninmetästäjä, jonka tunteita he eivät yhtäkkiä pystykkään lukemaan. Olisin arvostanut hiljaista saapumista kaupunkiin, mutta moinen toive on metsästäjälle aivan mahdoton, ellen sitten halua päästää niitä heti mieleni sisään. Pahimassa tapauksessa etsimämme supersyöjä on nyt kaivautunut koloonsa piiloon. Sillä on aikaa odottaa posilähtöämme vaikka sata vuotta", Kalris harmitteli.

"Paikallisilta voi aina yrittää kysellä, missä he ovat viimeksi nähneet tämän demonin, mutta minusta tuntuu että se olento on saanut kylvettyä asukkaisiin niin vahvan pelon, että he eivät pukahda sanaakaan. Vielä hetki sitten he nauttivat leppoisasta elämästä demonien kanssa, mutta nyt he vihaavat heitä.... En itseasiassa lainkaan yläättyisi, jos koko kylä olisi suljettu niin, että kukaan ei pääsisi ulos. Miksi kukaan jäisi tällaiseen paikkaan petturidemonin ilmestyttyä", hän tuumi melkein itsekseen.

Kalris näki kaksikon kääntyvän hieman kauempana kannoillaan ja lähtevän kävelevän poispäin. Kalris ei ehtinyt nähdä nuputetun nuorukaisen kasvoja, mutta tämän tavassa kävellä oli jotain hyvin tuttua. "Jos paikalliset eivät suostu yhteistyöhön ainahan demonille voi virittää ansan..." hän mietti. Eikö tuo Aran juuri liiskama demoni puhut jotain siitä, että hän ei halunnut muita demoneja heidän apajalleen. Voisiko toinen ihmisten kimppuun käyvä demoni vetää heidän etsimänsä kohteen pois piilostaan?

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Ke 16 Huhti 2014 - 19:45

Ara

Kalris puhui totta, aika siltä syöpäläiseltä ei loppusi. Se voisi mennä piiloon, odottaa vuosia ja tuolla esiin vasta kun se kokisi tilanteen tarpeeksi turvalliseksi... Ja aloittaa sitten suunnitelmansa uudestaan siitä mihin se jäi.
"Olet todennäköisesti oikeassa... Nämä kaupunkilaiset ovat niin täynnä pelkoa etteivät he paljastaisi edes tämän kaupungin nimeä jos ulkopuolinen eksyisi paikalle. " Ara vilkaisi poistuvan kaksikon suuntaan ja kohotti kulmiaan kalrikselle.

"Ansa? Mitä mietit?" Ensimmäisenä tietenkin välähti mieleen että se voisi olla hyväkin ajatus... Mutta sitten toisaalta, tämä oli suuri demoni. Sellainen joka ei ollut verrattavissa pieniin demoneihin joiden äly on samaa luokkaa kuin torakalla.
"Liekö se niin yksinkertainen että lankeaisi ansaan? Raivoavat ja yksinkertaiset on suhteellisen helppoa saada narunpäähän, mutta tämä on kuitenkin saanut haltuunsa tämän kaupungin.. Oliko sinulla jotain mielessäsi?"

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ma 21 Huhti 2014 - 9:10

"Enpä tiedä", Kalris vastasi. "Kunhan pyörittelen vain kaikkia mahdollisia ideoita päässäni. Siitä huolimatta, että demoni olisi vanha ja viisas, sinäkin olet varmasti tullut huomanneeksi, että niiden suurinpia heikkouksia ovat ehdottomasti omistushalu, ylpeys ja omahyväisyys.... Kun iskee näihin ominaisuuksiin, on hankala osua harhaan."

Kalris naurahti ja pyöritti päätään. "Mielessäni. Meidän tulisi iskeä demonin omistushaluun eli ottaa häneltä jotain pois, tässä tapauksessa ihmissieluja. Jokin toinen demoni syöksyisi apajille. Mistä me yhteistyökykyisen toisen demonin löytäisemmä ja sitäpaitsi en kuitenkaan halua vahingoittaa tai vetää tähän sotkuun mukaan ketään ulkopuolisia tavallisia kansalaisia joten..." Kalris tuhahti. "Ehkä jotain muuta. Ehdotuksia?"

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 11:15

Ara

Kentauri kuunteli kalriksen sanoja sanaakaan sanomatta, ja heidän välilleen laskeutui hiljaisuus Aran jäädessä miettimään tätä ajatusta. Siinähän oli jopa jotain järkeä. Ei nyt aivan tavallinen keppi ja porkkana temppu, mutta saattaisi toimia hyvinkin. Ara hieroi leukapartaansa ja naputteli kivetystä takajalallaan. Kaviosta lähti terävä ääni sen osuessa kiveen, jääden kaikumaan lähinnä aran omiin ajatuksiin.

"Siinähän on jotain järkeäkin... Eikä tämä kaadu siihen, että meidän pitäisi löytää yhteistyöhaluinen demoni... Siitähän pitää vain tehdä nimenomaan yhteistyökykyinen." Ara antoi itselleen vapauden päästää pikkuruisen hymyn tapaisen huulilleen ja kääntyi katsomaan suuntaan minne se aikaisempi kaksikko oli lähtenyt kävelemään.
"Saatoin kysyä tämän jo kerran, mutta kysynpähän vielä... Pystyisitkö yhtään seuraamaan tuota heikkoa auraa joka leijailee tässä? Jos löytäisimme sen josta tämä on lähtöisin... Noh... Voisimme ainakin kysäistä?" Ara ehdotti olkiaan kohauttaen ja huiskautti häntäänsä.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 16:19

Kalris oli salaa toivonut, että Ara ei olisi tarttunut hänen hulluun ideaansa vaan ehdottanut jotain paljon turvallisempaa, mutta olisihan hänen pitänyt arvata, että kentauri oli aivan liian kuumäpäinen, että antaisi tilaisuuden vaarallisiin juttuihin lipua ohitse.

"En voi luvata mitään", Kalris sanoi sitoen huivivyänsä tiukemmin paikoilleen ja tarkistaen että tikarit olivat löysästi tupissaan. "Suurkaupungeissa on se ikävä, että demoneita kuhisee aivan kaikkialla. Yhden yksittäisen auran seuraaminen ei onnistuisi edes siskoltani. Mutta onneksi", hän jatkoi naputtaen ohimoaan ja virnistäen. "Joskus voi käyttää ihan maallisiakin aisteja. Se pois häilynyt aura liittyi selvästi tuohon kaksikkoon, huppupäähään ja hienoon ladyyn. Silmät auki siis ja demonijahtiin!" Kalris hieraisi käsiään yhteen ja oikein hypähti eteenpäin. Nyt olisi aika ryhtyä tositoimiin! Hän lähti ripeästi ottamaan edessäpäin kulkevaa kaksikkoa kiinni tuntien jännityksen kasvavan sisällään. "Ensimmäinen kerta, kun yritiän puhua demonille sen sijasta että tunkisin miekkani sen kurkun läpi", Kalris naurahti Aralle.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 16:44

Ara

Kentauri pyöräytti silmiään, virnisti salaa. Niinpä tietenkin, tuntui ain helpommalta, että kalris olisi koettanut seurata auraa kuin jonkin kaksikon etsiminen kaupungista juoka kuhisee elämää. Yhtä hyvin olisi voinut lähteä etsimään yhtä ainoaa neliapilaa apilakentältä. Noh, kuitenkin oli mahdollista löytää tämä kaksikko näinkin. Kentauri vain ei pitänyt ympäriinsä samoilemisesta ilman selkeää päämäärää. Se oli kovin aikaa vievää ja... turhauttavaa.

Kuitenkaan sanaakaan sanomatta Ara lähti astelemaan Kalriksen perässä kaviot terävästi kopisten ja katseli ympärilleen. Kenties huppupäinen hahmo olisi hankalampi löytää, mutta se pitkä lady... Tämä pisti silmään niinkin kaukaa kuin ara oli nuolensa ampunut. Araa hiljalleen nauratti se kuinka innoissaan kalris näytti olevan tästä suunnitelmasta. Olisi voinut kuvitella että Kalris ei olisi hyvksynyt omaa sunnitelmaansa, mutta pieni hypähtely ja virnuilu. Kenties tämäkin suoraselkäinen demoninmetsästäjä näki tässä tilaisuuddessa jotain samankaltaisesti huvittavaa kuin kentaurikin.

"Ajatellaan tätä... Kokemuksena. Voisihan siitä oppia jotakin. Ja huonommassakin tilanteessa päädyt tunkemaan miekkasi sen olennon kurkun läpi, joten mitään tuskin on menetetty." Ara hymähti pienesti. Oikeastaan hänkin oli todella utelias tämän suhteen. Hän ei ollut koskaan edes yrittänyt järkeillä demoneiden kanssa. Joko siitä tulisi mielenkiintoista, kenties vääristyneellä tavalla huvittavaa... Tai sitten pääsisi listimään jälleen yhden chiman luomuksen. Tässähän ei voinut siis hävitä!


Nill

Demoni tynsi värähdyksen selkärangassaan ja vilkaistessaan käsivarttaan hän huomasi uuterisen ihon mennen kananlihalle.
"Outoa..." Nill mutisi itsekseen ja kiskoi huppua päähänsä syvemmälle. Hänet valtasi äkkiä eämiellyttävä tunne. Kuin joku olisi juuri puhut jostakin häneen liittyvästä ilman että hänellä oli hyvät aikeet mielessään. Tai millään tavalla miellyttävät....
"Minusta tuntuu että meidän pitäisi vähän kiihdyttää tahtia..." Nill sanoi sitten ja vilkaisi perhosta päästä varpaisiin.
"Ja sinuna tekisin jotain tuolle ulkomuodolle... Minulla on huono tuntemus..."

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 17:08

Lilium

Lilium vilkaisi Nilliä hätäisesti alta kulmiensa varmistaakseen, että tämä todella oli tosissaan. Mitä, olivatko äsköiset metsästäjät lähteneet heidän peräänsä, vai mistä oli kyse? Vanhempi demoni oli kuitenkin selvästi tosisaan ja huomannu jotain, joten muutenkin epävarmaksi vaipunut demonitar tunsi kasvavan kauhun sisällään. Hitaasti lähenevältä metsästäjän auralta ei voinut välttyä. Lilium pyöräytti hiuksistaan roikkuvaa kukkakruunua kädellään, tuhahti ja meinasi avata suunsa, mutta edes hänen ylpeytensä ei nyt saanut demonitarta rauhoittumaan. Hän antoi kukkien pudota maahan ja yritti saada kehoaan musitamaan vanhan haltiaolemuksensa.

Nillin vakavuus oli kuitenkin Liliumille pelkoa lisäävä tekijä. Hän ei ollut vahva ja kokenut, hänen mieltään painava metsästäjän aura oli tummempi ja lävitsepääsemättömämpi, mitä hän oli koskaan kokenut, ja vaikka völimatkaa metsästäjäkaksikkoon oli vielä hyvän matkaa, Lilium ei ollut varma, mitä tehdä tuntemuksen kanssa. Aivankuin hänen ympärillään olisi ollut paksu, musta lävitsepääsemätön muuri, joka aikoisi minä hetkenä hyvänsä kaatua hänen päälleen.

"Nill, mitä me voimme tehdä? Mitä me teemme? Emme ikinä pärjää noille metsästäjille, minä en ikinä pärjää..." Lilium toisteli ääni väristen. Hänen katseensa hapuili ihmisjoukkoa ja mahdollisia pakoreittejä. Väitti Nill olevansa kuinka vahva tahansa, Lilium ei ryhtyisi tähän leikkiin, vaan pakenisi ylpeydestään huolimatta jonnekin turvaan! Hänen mielensä ei kestänyt tätä turvattomuutta.

Samassa hän jätti Nillin seuran, pinkaisi väkijoukon lävitse sivukujalle, ja talojen varjoon päästyään sujahti piiloon spektraalimuotoon jättäen jälkeensä vain hohtavan ruusupuskan.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 17:18

Nill

Nill katseli ensin kuinka lilium hapuilevasti haki itselleen haltia muotoa, siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen. Kun perhonen aloitti mantransa ja lopulta katosi kujalle spektraaliksi kukkia jälkeensä jättäen. Nillin teki mieli hakata päätään läheiseen seinään. Miksi... Kaikista demoneista, juuri suuri suinen huutelija joka tiukanpaikan tullen ei pystyisi edes muuttamaan muotoaan vain juoksisi kuin jänis.
"et voi olla tosissasi...." Nill tuhahti päätään pudistellen, mutta tunsi kylmien väreiden kulkevan jälleen selkärankaa pitkin. Metsästäjän aura... Ei, metsästäjien aura... Se tuntui jo paljon lähempänä ja kun Nill vilkaisi taakseen, kentaurin korkea ylävartalo katsoi suoraan häneen, ja huulet liikkuivat sanoen jotakin lähistöllä olevalle toverilleen. Nill veti auransa niin syvälle piiloon kuin saattoi, ja rauhallisesti kävellen jatkoi matkaansa seinän viertä pitkin kujalle jonne lilium oli sujahtanut.
"Perhonen, tuhoa nuo kukkaset!" Nill sähähti nähdessään hohtavat rehut maassa.
"Ne ovat kuin kipeä peukalo keskellä täysin tervettä kättä!"

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 17:53

Lilium

Nillin tullessa kujalle, Lilium säntäsi spektraalimuodossa tämän olkapäälle turvaan. Häntä pelotti, inhotti ja kiukutti samaan aikaan. Pieni demoni oli kauhuissaan metsästäjien aurojen edessä, mutta hän inhosi itseään siitä, kuinka heikko hän olikaan. Spektraalimuodossa hän oli jättänyt uhkaavan fyysisen maailmaan taakseen ja aisti vain turvalliset muiden demonien aurat ympärillään. Erityisesti Nillin voimakas aura tuntui suorastaan kodilta. Lilum hakeutui mahdollisimman lähelle toista demonia ja värähti. "Mutta... Ne ovat minun kukkasiani. En minä saa niitä pois. Minun kehoni on siinä. Mistä sitten pääsisin takaisin fyysiseen maailmaan?" Lilium sopersi.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Pe 25 Huhti 2014 - 18:11

Nill

"Etkö sinä ole oppinut vähääkään mistään!" Nill sähisi poimien kimpun kiukkuisesti maasta ja oli melkeinpä valmis paiskaamaan sen katolle, kun takaa kuului ääni.
"Hei, sinä... Jutellaanko hetki?" Nill puhalsi hitaasti ilmaa huultensa välistä, kiskaisi huppua kasvojensa eteen vielä varmuuden vuoksi ja kääntyi sitten hitaasti kohtaamaan puhujan. Tietenkin sen piti olla se kentauri... Joten kalris ei voinut olla kaukana.

Nill nielaisi ja piti huolen siitä että hänen auransa oli niin piilossa kuin suinkin.
"Kuinka voin olla avuksi...?" Nill kysyi ottaen vaistomaisesti askeleen taakse päin suuren kentaurin tullessa häntä kohti. Kuinka, siis kuinka tämä voisi tästä mennä huonommaksi.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Su 27 Huhti 2014 - 10:28

Kalris

Siirtymät ja magian käyttö ovat hetkiä, jolloin demonin tuntee helpoiten, joten Kalris sai napattua kiinni demoniladyn aurasta. Kujalla kimalteleva ruusupuska oli mitä ilmeisemmin tämän aikaansaannoksia, ja huppupäinen nuorimies siis näinollen tämän rikoskumppani. Kasvidemoni oli spektraalimuodossaan ja leijui... mitä ilmeisimmin miehen olkapäällä.

Kun huputettu hahmosi vastasi Aran kysymykseen, Kalris säpsähti. Hän ei voinut erehtyä kuulemastaan äänestään, ja tiesi nyt, että hän oli tavannut tämän demonin kerran aikaisemmin! Kalris vaihtoi painoa jalalta toiselle, hengitti hitaasti ulos ja hieraisi kaulaansa asti ulottuvaa paloarpea.

"Minäpä tunnenkin tämän tapauksen", Kalris sanoi hitaasti hymyillen Aralle. "Tuli- ja sähködemoni, Nill. Ja vähän tulisempi tapauskin sitten. Juuri se, joka aiheutti minulle tämän, joten pidä silmäsi auki", hän kuiskutti. Nyt kun hän tapasi Nillin uudelleen, vertaisimman demoninsa, Kalriksen mieli täyttyi samoista kuvista, joilla demoni oli kerran yrittänyt voittaa hänet puolelleen. Yhtäkkiä Kalris ei ollutkaan lainkaan varma ideasta, sillä hän ei tiennyt pärjäisikö tälle demonille kaiken mennessä pieleen.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja PoisonBubble lähetetty Su 27 Huhti 2014 - 11:33

Nill

Kalriksen tunnistaessa hänen äänensä, Nill päästi hampaidensa välistä terävän sihinän ja mulkaisi metsästäjää kiukkuisesti. Nill kohotti kättään ja näki kuinka kentaurin käsi siirtyi vaistomaisesti miekan kahvalle. Nill vilkaisi kentauria kulmat hieman koholla, pudottaen sitten hupun kasvojensa edestä kädellään.
"Seuralaisesi on hermoheikko..." Nill tuhahti piiskaten häntänsä pois vyötäröltään. Nyt oli turha piileskellä, joten mitä väliä. Puuterimainen väri valui pois iholta, sarvet työntyivät esiin ja hiukset vaihtoivat värinsä valkeaksi. Nill hengitti syvään. Pärjäisikö hän näille kahdelle? Perhosesta ei ainakaan olisi nyt apua. Pikkuinen tärisi hänen olallaan hakeutuen lähemmäs hänen kaulaansa turvaa hakien.

Heidän välilleen syntyi hiljaisuus. Demoni tunsi kuinka kentauri mulkoili häntä päästä varpaisiin todennäköisesti miettien tappaisiko tämän siihen paikkaan vai jatkaisiko asiaansa. Nillin häntä piiskasi selän takana hermostuneesti ja demoni laittoi kätensä puuskaan.
"Halusitte jutella... Lyhyesti, minulla on... Kiire..." Nill murisi tyytymättömästi. Ei, hän ei pärjäisi näille molemmille. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä kuinka voimakas tuo toinen metsästäjä olisi, saatikka siitä olisiko perhosesta auttamaan laisinkaan. Se tuntui pelkäävän Kalrista niin paljon ettei saanut liikutuksi.


Ara

Kentauri ei voinut kuin tuntea olonsa jännittyneeksi. Tämä demoni siis oli ottanut yhteen Kalriksen kanssa ja jäänyt henkiin? Kuka olisi uskonut sellaisen olevan edes mahdollista?
"Millä asialla liikut tässä kaupungissa?" Ara kysyi sitten tarkkaillen demonin jokaista liikettä. Yksikin väärä liikahdus, ja hän lävistäisi tuon epäsikiön.
"Lomalla..." Demoni vastasi olkiaan kohauttaen. Ylimielinen, raivostuttava asenne. Ara alkoi itse epäillä saisivatko he tuota koskaan yhteistyöhön kanssaan.
"En ole mikään varsa, en usko sinua pätkääkään." Arsa totesi kylmästi takaisin. "Jos olet niin voimakas kuin annat ymmärtää, sinun elämäsi ei muuta olekkaan kuin lomaa."
Demoni kohautti jälleen olkiaan ja virnisti kentaurille. "Niinhän sitä voisi luulla..."

Ara joutui hetkeksi hengittämään syvään ja muistuttamaan itselleen, että jos hän menettäisi malttinsa, se olisi juurikin sitä mitä tuo demoni halusi. Kuitenkin, Kalris sanoi tätä demonia voimakkaaksi. Sen aura oli voimakas, ja täynnä vihaa ja halveksuntaa. Kentauri ei hetkeäkään uskonut että noin voimakas demoni sattuisi paikalle vain vahingossa.
"Asiasi täällä ei siis liity täällä riekkuvaan demoniin joka on pilannut tämän demonisen paratiisin jossa voitte herkutella ihmisillä pienellä vaivalla?" Ara kysyi sitten, ja sai haluamansa reaktion. Demoni kohautti kulmiaan yllättyneenä, ja hetken näytti todella yllättyneeltä hänen sanoistaan.
"...Mitä te tiedätte siitä?" Demoni kysyi pienen tauon jälkeen.

_________________
Sylos Lachryma, Ara Egiccar, Nill, Berek Fjundra, Rhistel Arrigoni

Moderaattori, Ongelmatilanteessa kysele neuvoa ^w^
avatar
PoisonBubble
Univaras

Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 24
Paikkakunta : Kotka

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rauhan loppu

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 3 1, 2, 3  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa