Jezel Tuulihaukka (~Auriel Esra)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Jezel Tuulihaukka (~Auriel Esra)

Viesti kirjoittaja Siv lähetetty Pe 29 Elo 2014 - 10:01

Nimi: Jezel Tuulihaukka
Syntymänimeltään: Auriel Esra
Nimestä; Auriel tarkoittaa syksyn neitoa, Esra on lukusana ja tarkoittaa seitsemää.

Ikä ja syntymäpäivä: 30, 20.9.645
Laji: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Uskonto: Aytolaisuus, uskossaan hyvin vahva ja vankka
Ammatti/nykyisyys: Kiertelevä parantaja

Kielitaito:
-barsia: äidinkieli
-haltioiden oma kieli: oppi killassa. Sittemmin huonoista kokemuksista ja muistoista johtuen on välttänyt sen käyttämistä, joten nykyään kielitaitoa heikko. Kuuleminen saa aikaan inhon tunteen ja kylmiä väreitä


Ulkomuoto:

Naisen kapeat kasvot ovat jokseenkin vahvapiirteiset ja kulmikkaat, piirteiltään omalla tavallaan kauniit. Tuon nenä on suora ja kasvoihin sopiva, siinä missä huulet luonnostaan hieman punertavat. Jezelin korvat ovat hieman tavallisia ihmiskorvia sirommat ja ehkä aavistuksen suipommat, mikä antaa tarkkasilmäisimmälle vihjeen siitä, etteivät suinkaan kaikki naisen suvun jäsenet ole olleet ihmisiä. Korvissaan naisella on kolmet lävistykset; hopeiset pienet renkaat. Kaulassaan hänellä on demoneilta suojaava amuletti Ayselin symbolilla varustettuna. Se on saatu lahjana eräältä pappistielle vihkiytyneeltä ystävältä.

Neidon iho on tien päällä kevyesti ruskettunut eikä koskettaessa niin pehmeä kuin sen olettaisi olevan. Liikkuva elämäntapa on jättänyt jälkensä. Ottaen huomioon naisen ammatin, herättää tämän kasvoissa kulkeva arpi varmasti huomiota ja kysymyksiä. Tosin se voisi olla tyytymättömän asiakkaan tekosia sillä tiet ovt naisen vaarallisia kulkea. Se on kapea,viiltomainen ja kulkee nenänvarren yli alaviistosti vasemmalta oikealle päättyen oikealle puolelle leukaperää kohden. Se on merkki siitä, että kauan sitten neito ei pystynytkään toteuttamaan saamaansa tehtävää vaan aiheutti silloiselle ”perheelleen” pettymyksen. Arpi, vaikka se ruma onkin, ei kantajaansa suuremmin haittaa vaikka sen tuoma huomio joskus ärsyttääkin.
Vaatteiden alla, suojassa katseilta on lisää arpia, joiden vuoksi Jezel ei mielellään viihdy ilman kangaskerrosta vartalonsa suojana. Alastomuus on hänelle muutenkin arka asia. Vartalolla, niin selkä kuin etupuolelle, olevat arvet ovat jokseenkin pieniä pistohaavoja. Kaikista järkyttävimmät ja selvimmät arvet kuitenkin löytyvät naisen jaloista, tämän sisäreisiltä kertoen selvää tarinaansa siitä, millaista väkivaltaa nuori Jezel sai osakseen.

Tuulihaukan tummaripsiset silmät ovat mantelinmuotoiset ja väriltään sinivihreät. Niiden katse on usein tutkiva ja hivenen ärtynytkin. Silmien yllä kaartuvat kulmakarvat ovat yleensä mietteliäästi rypyssä.
Neidon taipuisat hiukset ovat runsaat ja ulottuvat aukinaisina aina lantiolle saakka. Niillä on kuitenkin paha taipumus takkuuntua helposti, joten säilyttääkseen hiusten pituuden Jezel pyrkii pitämään hiuksiaan kiinni sidottuina joko hajamielisellä, huolimattomalla nutturalla niskassa ja yksinkertaisella palmikolla. Tien päällä ollessa hiukset pyritään pitämään puhtaina ja siisteinä, mutta on kai itsestään selvää ettei aina perusteellinen peseytyminen ole mahdollista.Väritykseltään hiukset ovat kuparisenpunaruskeat ja joku voisi sanoa niiden muistuttavan syksystä. Hän on ihastunut erääseen hentoiseen kukkaistuoksuun, jota käyttää säästeliäästi, mutta sen tuoksu leijailee usein naisen ympärillä.

Jezel on pituudeltaan 167cm. Perusrakenteeltaan neito on sirohko, kevyt ja hoikka. Hänellä on taipumusta saada ylimääräistä lantiolle ja reisiin, mutta liikkuva elämäntapa on ainakin tähän mennessä pitänyt hänet hoikassa kunnossa. Hoikkaan varteen kuuluu myös pehmeän naisellisia kurveja, pienehkö povi sekä pari pitkäsäärisiä jalkoja, jotka on kuin tehty juoksemiseen. Hänen kätensä ovat pienet ja työtä nähneet, yrttien käsittelystä värjäytyneet.

Jezel pukeutuu yleisesti melko mitäänsanomattoman värisiin ja suuremmasta massasta poikkeamattoman sävyisiin vaatteisiin. Hänen vaatteensa ovat yleensä tummanharmaita, vihreitä tai murretun oranssin sävyisiä riippuen käyttötarkoituksesta. Hameita ja mekkoja hänen päällään nähdään toisinaan, mutta yleensä Jezelin asu koostuu, mukavuus ja käytännöllisistä syistä, väljistä  haaremihousujen tyylisistä housuista ja siihen sopivasta tunikasta, jonka sivuilla olevat halkiot ulottuvat lantiolle saakka ja on edestä lantion tienoille avoin, helpottaen näin liikkumista. Vyötäröä korostamaan solmitaan murretun oranssinsävyinen leveä kangasvyö, joka onkin usein ainoa väripilkku naisen muuten niin vaatimattomassa olemuksessa. Materiaalit ja vaatteet ovat ilmavia sekä liikkuvia luoden jo itsessään liikettä ilmaelementin hallitsijan ympärille. Koristeellisuus ja mahtipontisuus eivät Tuulihaukalle sovi, joten ne jätetään suosiolla muille. Kuitenkin erilaiset soljet ja vyöt ovat kovassa käytössä.

Jezelin kengät ovat tummaa, pehmeää ja kestävää nahkaa olevat polvimittaiset saappaat, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä. Ne ovat kuitenkin muotoituneet mukaviksi ja siksi nainen on yrittänyt lisätä niiden käyttöikää paikkaamalla kenkiään siististi. Käsissään hänellä on nahkaiset kynsikkäät ja haukkakuvioidut puiset rannekorut, jotka antavat vihjeen naisen elementistä, sillä onhan haukka ilman jumalan Glandasin symboli.
Jezelin tummanharmaa hupullinen, villainen viitta on kenties sekin nähnyt parhaat päivänsä, mutta se on lämmin tarpeen tullen ja palvelee yhä kunniakkaasti naista. Naisella on myös lantiolle sijoitetulla punotulla nahkaisella vyöllään erilaisia pusseja, suurempia ja pienempiä niiden sisältäen rahaa sekä hieman harvinaisempia lääkintään tarkoitettuja yrttejä ja valmiita sekoituksia. Vyöllä roikkuu myös naisen pieni puukko, joka on tarkoitettu yrttien pilkkomiseen. Hän kantaa vihreää, kankaista laukkuaan, joka sisältää lähinnä tavaroita joita hän tarvitsee työssään sekä tunnetumpia yrittisekoituksia, joita ei aivan joka paikasta ole saatavilla. Loppu omaisuus on sijoitettu kuluneeseen, isoon nahkareppuun, jota Jezel raahaa paikasta toiseen. Se toki hidastaa hänen matkantekoaan, mutta onneksi hänen magiastaan on siinäkin asiassa apua. Mukanaan hänellä on myös puinen, yksinkertainen matkasauva, josta on tullut hänelle tärkeä.

Luonne:

Naisesta saa tomeran, jämäkän ja toimeliaan kuvan, mistä on hyötyä hänen työssään sillä hiljainen hissukka ei ehkä pärjäisi. Parantajan työ vaatii kommunikaatiota ja ymmärrystä molemmin puolin. Tuulihaukka ei jää kovinkaan usein sanattomaksi, mutta läheisimmät tietävät naisen hermoilevan paineen alla turhankin helposti, jolloin häntä häiritsevä saa kyllä kuulla siitä. Sättiessään hänellä on paha tapa saada toiset tuntemaan itsensä taas pieneksi pojaksi tai tytöksi, joka jäi äidilleen kiinni naapurin omenoita varastamassa. Suuttuessaan Jezel osaa olla melkoinen tuulispää, mutta riehuttuaan tarpeeksi hän myös leppyy nopeasti.

Vaikka kaikki eivät naisen sanavalmiista luonteesta pidä, on kuitenkin tuon sisukkuus varsin ihailtavaa. Hän ei luovuta helpolla ja neito saattaa olla jopa raivostuttavan itsepäinen, niin päättäessään. Ainakin hän on sanoissaan rehellinen, pyrkien kyllä esittämään asiansa mahdollisimman kauniista ettei vain loukkaisi tahtomattaan toista. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Terävä kieli onkin ehdottomasti Jezelin huonoin puoli, sillä varomaton puhuja saa usein enemmän tuhoa aikaan kielellään kuin mykkä aseellaan. Hän ei kuitenkaan pelkää pyytää anteeksi tarpeen niin vaatiessa, mutta joissakin tapauksissa vahinko on jo ehtinyt tapahtua.


Vahvasta, rehellisestä luonteestaan tunnettu Jezel omaa myös sen hellän puolen. Tämän puolen itsestään Jezel joutui piilottamaan lapsesta lähtien, joten sen näyttäminen avoimesti ei ole vieläkään kovin luontevaa. On helpompi näyttää ulospäin vahvalta ja jämäkältä kuin hellältä ja äidilliseltä. Tuulihaukka on kuitenkin liikutavan aidosti kiinnostunut potilaansa voinnista ja tekee myös kaikkena näitä auttaakseen.

Jezeliä on suhteellisen helppo miellyttää ja hän kiintyy ihmisiin helposti, vaikka ei sitä toisille näyttäisikään. Nainen pyrkii pitämään ihmissuhteensa etäisinä osakseen suojellakseen itseään, mutta myös suojellakseen muita, sillä hän ei usko, että muut olisivat valmiita vastaanottamaan hänet sellaisena, kaikkine pienine vikoineen, jos todella tietäisivät hänestä aivan kaiken. Jezelillä on paha tapa kätkeä tunteensa muilta, usein myös itseltään.
Vaikka Jezel ei näytä sitä ulospäin, on hän tuntenut jo pienestä pitäen kaipuuta. Kaipuuta jostakin pysyvästä, omasta perheestä ja paikasta, jossa hän voisi jakaa ilot ja surut rakkaidensa kanssa. Hän ei voi estää itseään tuntemasta yksinäisyyttä ja jopa kateutta nähdessään perheiden onnellisia kasvoja, vaikka yrittääkin kätkeä tunteen itseltään ja muilta.

Jezel kätkee sisäänsä enemmän kuin voisi odottaa. Puheista ja asenteesta käy ilmi, että neito on uskossaan Ayseliin hyvin vahva ja vankka. Hän rakastaa jumalatarta miltei yhtä paljon kuin tämän pappistielle lähteneet seuraajat. Jo lapsena, päästessään pois entisen perheensä vaikutuspiiristä, Jezel teki lupauksensa Ayselille ettei hän koskaan riistäisi toisen olennon henkeä, osittain peläten sen päästävän häneen äidinmaidosta luodun verenhimoisuuden valloilleen. Hän ei koskaan voisi satuttaa tai tappaa viattomia. Vai voisiko? Usko on Jezelille kuin viimeinen oljenkorsi ennen hukkumista, sillä hän todella pelkää sitä kaikkea, jota häneen on pienestä pitäen istutettu.

Tien päällä nainen hakeutuu yleensä kiertelevien kauppiaiden tai muiden matkalaisten seuraan ettei hän vain jäisi yksin omien ajatusten kanssa. Hän keskusteleekin muiden kanssa mielellään, mutta ei juuri koskaan itsestään. Moinen saattaa ahdistaa joitakin keskustelukumppaneita, mutta se on myös osaltaan omiaan herättämään kiinnostuksen ja luo pienen mystisyyden verhon naisen ympärille. Jezel on kuin arvoitus odottaen ratkaisijaansa. Menneisyys on kuitenkin sellainen asia, joka nostaa esiin kipeitä muistoja, joten sen jakaminen jonkun toisen kanssa tuntuu silkalta hulluudelta.

Menneisyys:

Syntyi salamurhaajien kiltaan kahdelle sen jäsenelle Ellosessa. Hänen isänsä oli killan sivuhaaran silloinen johtaja ja äitinsä tämän oikea käsi. Kuitenkin tyttö kasvoi killan suojissa tietämättä todellisia vanhempiaan. Tuolloin Jezel Tuulihaukka oli vielä nimeltään Auriel Esra. Haltiakielinen etunimi tarkoitti syksynneitoa sen vuodenajan mukaan, jona Auriel oli ensimmäisen kerran nähnyt päivänvalon kajastuksen ja Esra oli merkki siitä kuinka mones lapsi hän oli isälleen.

Hänen koulutuksensa alkoi heti Aurielin ollessa kyllin vanha ymmärtämään ja tiedostamaan maailman ympärillään. Aluksi kaikki oli vain leikkiä ja sen kautta oppimista, kaiken vaikeutuessa mitä vanhemmaksi Auriel tuli. Kaikki tämä muokkasi lasta killan toivomaan suuntaan eikä viattomuudelle ja heikkouden tunteille annettu tilaa. Hän oppi myrkyt ja niiden valmistamisen, käyttämään magiaansa hyödyksi, niin yleis- kun haltiakielen, kuolevaisen heikot kohdat ja käsittelemään aseita. Kilta huolehti kaikesta niin kauan kuin lapsi osoitti kehittyvänsä ja oppivansa. Auriel oppi sen kantapään kautta hänen parhaan ystävänsä kadotessa äkkiä jälkiä jättämättä. Seuraavana päivänä pojan ruumis löytyi silvottuna eräältä sivukadulta. Tapaus jätti tyttöön suuren jäljen ja sai Aurielin epäilemään omaa raakuuden, sääntöjen ja kivun varaan luotua maailmaansa. Hän vannoi itselleen ettei enää koskaan päästäisi ketään lähelleen jos maailma olisi oikeasti näin julma paikka.

Ollessaan 10-vuotias Auriel oli kehittynyt tarpeeksi että voisi suorittaa ensimmäisen oman tapponsa. Kilta valitsi sattumanvaraiseksi kohteeksi matkaavan kauppiaan ja Auriel laitettiin tämän perään parin kiltalaisen kanssa, joiden tehtävä oli valmistaa että tyttö myös tekisi osansa. Hänen oli määrä varjostaa kauppiasta ja iskeä sopivan tilaisuuden tullen. Kaikki meni kuin suoraan salamurhaajan oppikirjasta aina siihen saakka kun sopiva tilaisuus koitti. Killan jäsenet hoitivat kauppiaan henkivartijat ja kiivetessään sisälle avoimesta ikkunasta Auriel tunsi syämensä lyövän niin kovasti rinnassaan että hän pelkäsi myös kauppiaan kuulevan sen. Päästyään kauppiaan sängyn vierelle tyttö hivutti kätensä tikareilleen ja kohotti aseet, valmiina viiltämään kauppiaan kurkun auki myrkyllä terästetyillä tikareillaan kun jotain tapahtui. Tyttö seisoi täristen tikarien terän ollessa vain senttien päässä kohteestaan, mutta äkkiä hän ei pystynytkään tekemään mitään. Hän ei pystynyt päättämään hänen silmissään viatonta elämää.

Seuraavassa hetkessä tyttö tajusi tuijottavansa kohteensa silmiin. Mies oli herännyt! Pelko valtasi lapsen, tuon kavahtaessa kauemmas. Ihme kyllä vanha kauppias pysyi tyynenä, kohottautuen istumaan. Auriel odotti tämän huutavan apua, mutta tytön yllätykseksi mies katsoikin suoraan häntä silmiin. Katseessa oli toki pelkoa, mutta myös sääliä ja lämpöä.
”Sinähän olet vasta lapsi! Mitä Ayselin nimeen...”
Tyttö ei jäänyt kuuntelemaan vaan pakeni niin nopeasti kuin vain pystyi. Hän ei vielä tuolloin tajunnut mitä oli juuri tehnyt, mutta miehen sanat jäivät soimaan elävinä hänen mieleensä; ”Sinähän olet vasta lapsi!” Niin, hän olikin, mutta miksi ihmeessä tuo oli säälinyt häntä? Eikö hänen tapansa elää ollut normaalia?

Päästessään kauemmas kohteestaan Auriel alkoi vasta kunnolla tajuta että oli epäonnistunut. Kuva parhaasta ystävästä silvottuna nousi elävänä mieleen, tytön aikoessa paeta paikalta kun mukana olleet killan jäsenet saivat tytön kiinni. Kaikki pimeni ja seuraavan kerran Auriel heräsi kiltansa silloisesta päämajasta, sidottuna. Seuraavat sekunnitkin tuntuivat pitkiltä, tytön tietäessä jo varmasti mitä tulisi tapahtumaan. Hän oli varma että hänen eloton ruumiinsa löydettäisiin seuraavana aamuna silvottuna jostakin sivukujalta.
Rangaistus laitettiin toimeen. Tyttö silvottiin, pahoinpideltiin ja jätettiin sitten puolialastomana erämaahan kuolemaan. Hänen kasvoihinsa oli viilletty merkki, joka kertoi hänen olevan epäonnistunut, hylkiö. Jos hän koskaan palaisi Elloseen, olisi kilta valmis riistämään hänen henkensä. Auriel ei ymmärtänyt, miksi hänen tuomionsa oli lievä verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin jotka olivat epäonnistuneet.

Aurielin kuolema olisi varmasti ollut varma ellei tuo sama kauppias, joka tytön olisi pitänyt surmata olisi seurueineen löytänyt tyttöä ja kuljettanut tämän mukanaan pohjoiseen toipumaan. Kauppias kyllä tunnisti tytön ja olisi voinut vaatia tätä tilille tekosistaan, mutta hänen moraalinsa ei sitä sallinut. Hän luovutti tytön erään parantajan ja tämän ikääntyneen sotilasmiehen hoiviin ja jatkoi matkaansa.
Jezel sai kasvaa Fael ja Carael Vearusin kodin rakastavassa ilmapiirissä, pienessä kylässä, jolla tuskin edes oli nimeä. Alkuun kaikki oli hankalaa Jezelin sulkeutuessa itseensä, sillä hän oli niin hämmentynyt yllättäen saamastaan huomiosta, huolenpidosta ja hellyydestä. Hän myös kärsi jatkuvista painajaisunista eikä osannut alkuun ottaa kunnolla kontaktia tuleviin kasvatti vanhempiinsa. Nämä kuitenkin yrittivät kärsivällisesti paikata kaiken sen, mitä lapsi oli saanut kokea. Kuitenkaan kaikki ei ollut luonnollisesti paikattavissa. Vähitellen lapsi kuitenkin avautui ja alkoi nauttia uudesta, normaalista elämästään. Hän omaksui uudet rutiinit ja uuden elämän, vaikka painajaiset yhä vaivasivatkin ja pelko nukkua kalvoiki tytön mieltä. Vearusin parinkuntan ei hetkeen tiennyt mitä tehdä ja niinpä nämä ottivat yhteyttä perhetuttavaan joka toimi pappina. Miehen kanssa keskustelu auttoi lasta jonkin verran ja viimein Auriel tajusi olevansa aivan erilaisessa ilmapiirissä. Samalla reissulla hän myös teki lupauksensa ja sai riipuksensa. Neito sai uuden nimen Jezel, joka tuntui paljon paremmalta kuin vanha nimi. Siihen liittyi niin paljon tuskaa, surua ja pelkoa.

Vearusin pariskunta oli jäänyt ilman lasta, joten nämä tykästyttyään Jezeliin, adoptoivat tytön epävirallisesti omakseen. Vihdoinkin Jezelillä oli oikea perhe, joka todella rakasti häntä. Tyttö nautti jokaisesta lämpimästä sanasta ja siitä lämmöstä, jota hän sai osakseen. Pikkuhiljaa hän myös osasi antaa samaa lämpöä ja rakkautta myös kasvattivanhemmilleen.
Carael toimi kylän parantajana ja hänestä oli varsin luonnollista opettaa Jezel tunnistamaan kasveja sekä niiden käyttötarkoitusta. Nainen sai pian huomata Jezelin tietävän metsän kasveista ne myrkyllisimmät ja niiden käyttötarkoituksen – sekä niiden vastalääkkeet. Hän ei koskaan kysellyt mitään Jezelin menneisyydestä, ehkä kauppias oli kertonut jotakin tai sitten nainen ei halunnut aukoa liikaa tytön menneisyyden haavoja. Kasvaessaan Jezel innoistui parantamisesta niin, että Carael otti tytön kunnolla oppiinsa.
Fael sen sijaan osasi ilmamagiaa ja oli iloisesti yllättynyt tajutessaan kasvattityttärensä hallitsevan samaa elementtiä.

Jezelin varttuessa tuli se aika jolloin pikkulinnut lentävät pesästä. Kahdenkymmenen toisella puolella Jezel ilmoitti ikääntyneille vanhemmilleen varovasti suunnitelleensa lähtevänsä kiertämään hiukan paikkoja. Hänen vanhempansa kuitenkin jo tiesivät. He olivat aistineet nuoren Tuulihaukan sisällä kasvavan vapaudenkaipuun eivätkä estelleet tytärtään lähtemästä. Kuitenkin Jezel viipyi vielä, sillä hän näki sen ikävän vanhemmistaan, jonka hänen varovainen ilmoituksensa oli näissä saanut aikaan. Samalla hän viimeisteli taitojaan niin parantamisen kuin magiankäytön saralta, sillä ne olivat taitoja joita hän tulisi varmasti tarvitsemaan ja joilla hän voisi myös tienata elantonsa tien päällä.
Täytettyään 25 vuotta Jezel tunsi aikansa koittaneen. Tuuli toi uusia tuoksuja, kuljetti hänen korviinsa uutisia kaukaa jostakin. Hänen oli vastattava kutsuun. Niin naiseksi varttunut hyvästeli ikääntyneet vanhempansa ja jätti rakastamansa pienen kylän taakseen. Vielä tähän päivään saakka ei neito ole kyennyt kohtaamaan menneisyytensä haamuja, omia demoneitaan, vaan on tietoisesti paennut menneisyytensä käsittelyä. Hän pelkää sen murtavan hänet ja muuttavan hänet sellaiseksi kuin hänet alunpitäen tarkoituksella luotiin.

Magiataidot:

Jezel hallitsee ilman elementtiä. Hänen taitonsa eivät ehkä ole huipputasoa, mutta kylä hän osaa tempun jos toisenkin.  Neito kykenee juoksemaan elementtiensä avulla nopeasti ja pehmittämään pudotustaan, myös toisten salakuuntelu tuulen avulla onnistuu.

Muuta taidot:

Salamurhajien killassa opitut aseettoman ja aseellisen taistelun salat Jezel on unohtanut jo aikaa sitten, mutta käytännössä hän osaisi ehkä valmistaa myrkkyjä, mutta siihen hän ei ryhtyisi mistään hinnasta. Ainakin niiden vastamyrkkyjen valmistus onnistuu paremmin kuin hyvin.
Jezel on parantaja, joten hän taitaa ruhjeiden ja muiden haavojen sitomiset ja hoitamiset sekä mahdollisen ensiavun. Hän valmistaa salvat, hauteet ja voiteet sekä tuntee yrtit ja niiden käyttötarkoituksen. Nainen myös osaa tunnistaa jonkin verran yleisempiä tauteja, mutta harvinaisemmat taudit kannattaa kannattaa diagnisoida lääkärin puheille ja demoniperäisissä taudeissa kannattaa kääntyä niihin erikoistuneiden pappien tai papittarien puoleen.

Carael piti myös huolen siitä, että hänen kasvattityttärensä ei ole mikään tumpelo keittiössä. Jezel osaakin valmistaa (keskittyessään, muutoin tuloksena katastrofi ja hyvin ärtynyt Jezel) varsin maittavia aterioita, vaikka pitääkin leipomisesta enemmän.

Muuta:

-Erityisen näppärä sormistaan
-Kärsii vieläkin painajaisista
-Välttää Ellosen kaupunkia kuin ruttoa
-Omaa hyvät, nopeat refleksit ja on nopea ja ketterä liikkeissään.
-Naisen ääni on pehmeä ja kevyen melodinen

Pelit/tapahtunutta:

Tie jatkuu, eteenpäin vie~
Mukana: ?
~

_________________
Jezel Tuulihaukka

Siv

Viestien lukumäärä : 12
Join date : 29.08.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa