Nerrocen Naston

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Nerrocen Naston

Viesti kirjoittaja Tsaari lähetetty Ma 25 Toukokuu 2015 - 15:24

©*´¨)
¸.•´¸.•*´¨) ¸.•*¨)
(¸.•´ (¸.•` ¤ Hahmo: Tsaari 5/15 ¤ Kuvat: Frowzy











Nimi    Nerrocen Naston

Kutsumanimi    Nerrocen

Lempinimi    Nerro

Sukupuoli   Mies

Syntymäpäivä    17.11

Ikä
   91v

Laji    Merihaltia

Seksuaalinen suuntautuminen   Pitää enemmän miehistä vaikka kieltääkin sen

Kielitaito    Barcia ja merihaltioiden käyttämä kieli

Virka/ammatti    Korujen valmistaja

Lemmikit    ei ole

Ääni    Hiljainen mutta pehmeä. Taittuu matalemman puolelle.




tässä osiossa ei mainita kaikkia heikkouksia tai vahvuuksia - vain osa

Tuli ja vesi ei ole koskaan tulleet toimeen keskenään - ei tässäkään tapauksessa. Vedestä pitävänä ja siitä riippuvaisena on Nerrocenillä taipumus vältellä tulta - tai no, enemmän kuin vältellä. Miehellä on jonkinasteen kammo tulta kohtaan. Pienet kynttilän liekit eivät merihaltiaa vielä hetkauta mutta isommat tulet saa Nerrocenin pysymään loitolla. Ironisinta on, että vaikka sähkö olisi Nerrolle vaarallisempaa - ei miehellä ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin. Mies vietti pikkupoikana useat illat katsomassa taivalla riehuvaa ukkosmyrskyä.
Mies ei ole myöskään kovin ihastunut isoihin eläimiin. Hevosen tai aarnikotkan selkään hänet saisi vain pakottamalla tai vasta syvässä pulassa ollessaan.  

Fyysisessä voimassa Nerrocen häviää usealle saman lajin edustajalleen. Miehen hyvät puolet eivät sijoitukkaan raakaan voimaan vaan enemmänkin ketteryyteen ja nopeuteen (veden alla), sekä tarkkaan harkittuihin tekoihin. Ihmisjaloilla Nerrocen on taas... melko kömpelö. Mies horjahtelee kuin liikaa olutta juonut, kompastelee eikä kykene juoksemaan kovinkaan nopeasti.
Pinnan alla miehen aistit ovat voimakkaammat kuin pinnan päällä. Näkö, kuulo, haju - kaikki toimivat paremmin vedessä kun taas pinnalla nämä heikkenevät suurinpiirtein normaalin ihmisen aistejen tasolle.

Nerrocen on näppärä käsistään. Hän on hyvin tarkka ja vakaa käsistään mistä syystä jousi on hänen asevalintansa jos hän sellaiseen päätyisi, mutta valitettavasti jousta on käyttänyt mies vain muutamia kertoja. Tästä syystä jos Nerrocenin tarvitsee saada joku tieltään - kuinka karulta se sitten kuulostikaan  - mies käyttäisi myrkkyä.



Nerrocenia on kuvattu aina hyvin... etäiseksi persoonaksi ja aika tuntuu vain korostavan miehen luonnetta - ja voi, sitä luonnetta tosiaankin löytyy. Niin hyvässä kuin pahassa.
Ensivaikutus voi olla hyvin erilainen, riippuen päivästä, paikasta ja mielentilastakin. Usein ensimmäinen ajatus Nerron kohdatessa on "etäinen". Mies ei naura paljoa mutta ei ole kyllä ilmeetönkään. Pehmeä, miltei ujo hymy on ehkä tavanomaisin ilme Nerrocenin kasvoilla. Nerrocen ei pidä vaivaantuneista tai painostavista tilanteista. Nerro olisi luultavasti se henkilö, joka taputtaisi jonkun päätä ja sanoisi "Elä sinä pikkane huolehdi - kaikki järjestyy" vaikkei itsekkään olisi tilanteesta niin varma. Miehessä on kyllä myös se äänekkäämpi puoli jos hänen pitää saada äänensä kuuluviin. Usein hän kumminkin on tyytyväinen vain jäämään taka-alalle. Jotkut näkevät miehen hiljaisuudeen myös kunnioituksen puutteena - suorana välinpitämättömyytenä. Toisaalta sitähän se myös on. Mies ei kunnioita ketään ellei toinen ole ansainnut kunnioitusta. Nerrocen odottaa tätä myös muilta. Hän ei oleta tulevansa kunnioitetuksi ilman että hän näyttää ansaitsevansa sen.

Nerrocen on sellainen henkilö, joka kyllä huomataan, usein hänen ulkonäkönsä vuoksi ihmisten parissa. Vaikkei mies tykkääkkään olla monien katseiden alla ei hän sitä kyllä kavahdakkaan. Hän on ylpeä siitä mikä on.  Nerro tulee toimeen monenlaisten persoonien kanssa. Hän ei ole ennakkoluuloton - mutta pitkän elämänsä varrella hän on huomannut kuinka ulkosivu voi pettää pahastikkin. Nerrolla ei ole suoraa inhoa muita lajeja vastaan - mutta on näitä lajeja joiden kanssa hän ei pahemmin haluaisi päiväänsä viettää - näitä on esimerkiksi kentaurit, demonit ja hukat.

Nerrocen yleisesti ottaen tykkää ihmisistä. Kunhan niitä ei ole montaa kerralla ettei miehen pasmat mene sekaisin. Mieluisin tilanne on kaksinkeskinen keskustelu syrjäisellä laiturilla tai rannalla henkilön kanssa jonka Nerro tuntee ja luottaa jo hyvin. Tällöin mies on kaikista rennoimpana.
Mies tykkää myös paljon jos jotain hänen tekemäänsä kehutaan. Tässä miehen ylpeys nostaa päätään. Kun taas jos hänen tekemiään asioita haukutaan voi vastaus Nerrocenin puolelta olla myös yhtä hyytävä.

Nerrocen on hiukan laiska oppimisen kannalta sillä hän tylsistyy helposti. Hän ei osaa lukea  tai kirjoittaa kovin hyvin, vain yksinkertaisia lauseita mutta laskea hän osaa paremmin.
Suurinosa tiedosta mitä hänellä on hankittu kokemuksen ja tekemisen kautta, suusta-suuhun kerronnalla. Nerrolla onkin paha tapa, jos joku alkaa hänelle luettelemaan fakta tietoa melkein kuin suoraan kirjasta luettuna - menee puolet tiedosta korvien ohitse, ellei kyseessä ole asia johon on pakko keskittyä ja pakko oppia.

Nerrocen on utelias persoona. Välillä jopa liiankin utelias. Hänen on miltei pakko työntää nokkansa asioihin - vaikka tietäisi ettei ne kuulu hänelle. Näitä asioita selvitellessä hän osaa olla yllättävän viekas. Monikaan ei uskoisi tästä merihaltiasta että tämä osaisi manipuloida ketään. Päinvastoin, suurinosa luulisi että Nerro olisi helposti vejätettävissä melkein ujon ulkokuorensa vuoksi. Tässä he erehtyvät. Mies on yllättävän tarkkasilmäinen - ja kuuloinen. Toisinaan mies saattaa olla hyvinkin suorasanainen. Hän saattaa kysyä suoraan asioita, joita ehkä yleensä hiukan kierreltäisiin. Tätä Nerro ei näe pahana asiana ja hän arvostaakin myös muiden suorasanaisuutta kunhan se ei kallistu suoranaisen ilkeyden puolelle. Henkilöt, jotka satuttavat toisia vain oman ilonsa vuoksi pysyttelee Nerron arvoasteikoissa melko pohjamudissa.

Nerrocenille hänen seksuaallinen suuntautumisensa on melko herkkä asia. Hän kieltääkin itselleen olevansa homo - hän yrittää uskotella itselleen että hän on vain niin hämmentynyt ettei tiedä mistä pitäisi. Hän häpeää tätä puoltaan ja näin ollen mies ei harrasta edes yhdenyön romansseja vaan on tyytynyt elämään selibaatissa.
Nerrocen ei niinkään perustu romanttisista suhteista. Niitä hänellä ei olekkaan ollut kovin montaa elämänsä aikana. Mies ei ihastu tai rakastu helposti. Hän kyllä pystyy arvostamaan ruumiin kauneutta, mutta ihastumisen puolelle se ei yleensä mene. Jos mies joskus ajattelee parisuhteeseen ryhtymistä se ei tule olemaan lajin kanssa joka on lyhyt-ikäinen merihaltioihin verrattuna. Esimerkiksi normaalit ihmiset eivät tulisi kuuloonkaan. Tästä voi lukea että Nerrocen tavallaan pelkää kiintyvänsä liikaa henkilöön jonka tietää menettävänsä teki hän mitä hyvänsä.
Rakastuessaan Nerrocen on kyllä hyvin intohimoinen, mutta hiukan mustasukkainen. Mies tuskin pystyisi jättämään rakastaan päiväksikään rauhaan - joten rakkauden kohteen kannattaisi olla kärsivällistä sorttia. Nerrocen olisi myös romantikko. Ruusuja, suklaata, romanttisia illallisia... Nerrocen luultavasti hemmottelisi rakkaansa piloille. Ongelmiaan hän tuskin toisi esille rakastetulleen vaan yrittäisi pitää tämän mahdollisimman iloisena. Mies ei perustu myöskään lapsista. Siinä missä hän voi viihtyä päivän tai pari viihdyttämässä pieniä taaperoita, menisi miehen kiinnostus niitä kohtaan nopeasti - ja sen tietää mitä tapahtuu kun silmä välttää pikkuisista lapsista. Siitä ei hyvää seuraisi.

Nerrocen osaa kantaa kaunaa pitkänkin aikaan, ellei toinen osapuoli vilpittömästi yritä saada anteeksiantoa. Mies ei vihoissaan ole kova ääninen kuten yleensä. Hän hiljenee täysin. Mies saattaa puhua kuiskauksin ollessaan todella raivostunut. Pahimmissa tapauksissa toinen saa vain kolkon katseen peräänsä. Nerro ei yleensä lähde kostomatkalle murha mielessään. Jos asiat on siihen asti edennyt tosin, on kyseessä jokin vakavempi asia. Siinä missä mees ei yritä välttyä hengen riistämiseltä ei hän yritä niitä riistää huvinkaan vuoksi. Kun mietitään kokonais kuvaa on Nerrocenia melko vaikea suututtaa raivoon asti. Normaalisti se jää vain häilyväksi vihaksi - mitä mies ei unohda vaan enemmänkin siirtää lopulta tärkeysjärjestyksessä alemmalle sijalle.



Vaikkei mittanauhaa tämä vesistöjen eläjä ole käyttänytkään voi tämän pituutta silmällisesti hiukan arvioida. Todellisessa muodossaan miehen pituus ylittää kahden metrin rajapyykin helposti - varsinkin jos koko harsomainen pyrstö lasketaan mukaan. Kuivalla maalla muodonmuutos loitsun lausuttuaan jää pituudeksi ainoat 171cm ja paino heilahtelee siinä 70kg paikkeilla ("ihmisenä").
Nerrocenin silmät hohkavat pientä purppuraa sävyä säyseän vaaleansinisen alta ja niitä kehystää miltei valkoiset, pitkät ripset.
Nerrocenin kasvot ovat lähellä sydämen muotoa, mutta ne ovat tavallista kapeammat, ja hänen leukapäänsä ovat korkeammalla kuin tavallisesti. Lisäksi hänen kasvonsa ovat hyvin pehmeämuotoiset vaikka leuka ottaakin hiukan terävemmän muodon.
Merihaltian kasvot ovat melko antrogyynit, jos miehen heittäisi mekkoon ei häntä välttämättä tunnistaisi mieheksi ellei tämä puhuisi. Hänellä on matalat, voimakkaat muotoiset kulmat, ja siistit kulmakarvat. Hänellä on myös paljolti kreikkalaistyyppinen, suora nenä. Nerrocenillä on myös kapeahkot, pehmeän sinertävät huulet.
Miehen hiukset ovat valkoiset - hiukan taittuen sinertävään päin -  laadultaan puolikarkeat, helposti muotoiltavat. Hiukset yltävät takaa miltei lantiolle asti, edestä päin ollen hiukan lyhyemmät. Hiukset ovat päältä myös hiukan tuuheammat kuin latvoista. Etuhiukset roikkuisivat muuten silmillä, ellei niitä olisi pyyhkäisty puolihuolimattomasti sivuun. Hiuksien lomasta lähtee Nerrocenin kohdalta myös erikoisia ulokkeita mitkä hehkuvat pimeässä. Nämä tekisivät Nerrocenistä mainion syvänmeren kalastajan sillä tunnetusti kirkkaat valonlähteet pilkkopimeässä houkuttelisivat asukkeja lähemmäksi. Nämä ulokkeet ovat tosin hiukan herkemmät, niiden katkaiseminen tai vahingoittaminen tuottaa tuskaa enemmän kuin luun murtuminen kädestä.
Nerrocenillä on normaalipituinen, hiukan kapeahko kaula, mikä yhdistyy normaali leveisiin hartioihin. Kaulan sivuilla sijaitsee kidukset.
Miehellä on uijan vartalo (yllätys yllätys), ei minkään ammattilais uijan rasvaprosentilla, mulla silti hän on pitänyt lihaskuntoaan yllä senkinverran että se näkyy päällepäin näkyviksi kehittyneillä lihaksilla.
Nerrocenillä on selkeästi sinertävä - vaalea iho. Aurinko ei tunnu ruskettavan tätä erikoisen väristä ihoa oli hän auringossa kuinka pitkään tahansa. Tosin, siinä missä iho ei rusketu se kyllä palaa melko helposti. Ihoa koristaa sieltä täältä vaaleat, kapeat arvet, mutta arpia ei siitä huolimatta ole kovin montaa ja nekin ovat tulleet kömpelyyden seurauksena kuivalla maalla - jokunen harvoin vedenalla Nerocenin tehtyä tuttavuutta pikkupoikana hiukan vaarallisempien kalojen kanssa.
Miehellä on pitkähköt kädet, joiden päässä on kapeat, pitkät sormet sekä muutaman asteen tummemman sävyiset kynnet. Sormien välissä on myös ohuet, hiukan läpinäkyvät kalvot mitkä auttavat uidessa. Miehellä on myös pitkähköt sääret päätyen lopulta hiukan leveämmän muodon ottaneisiin jalkapöytiin. Jalkapohjat ja päkijät ovat pienimuotoisen kovettuman peitossa, johtuen ulkona paljain jaloin talsimisesta. Ilman muodonmuuttamis loitsua miehellä on pitkä - solakka pyrstö. Tummansinisien ja yllättävän suojaavien suomujen peittämä pyrstö on suhteellisen voimakas ja mahdollistaa näin hyvin nopeat liikkeet vedessä.
Nerrocenillä ei ole virallista pukeutumis tyyliä, mutta sen verran voi sanoa että mies pitää koruista oli ne sitten kaulakoruja, sormuksia, rannekoruja tai nilkkakoruja. Miehen löytääkin usein pitämässä kasaa erilaisia koruja jotka vielä usein ovat miehen omavalmistamia.
Mies viihtyy myös valkoisissa - pussimaisista paidoista joiden hihat ja helman saa halutessaan kiristettyä niihin lisätyillä narunpätkillä. Nerrocen kiristää usein paidan helmasta erivärisillä rievuilla lantiolleen. Maissa miehellä on vielä yleensä tummat - mutta ei kovin tiukat housut jotka harvoin ylettyvät polvien alapuolelle. Pukeutumistyylistä voisi päätellä kyllä ettei mies pidä rajoittavista vaatetuksista - ja näin ollen vaivautuu pukeutumaan vedenpinnan alapuolella vain harvoin. Kenkiä hän ei ole koskaan pitänyt ja pitää näitä vain hankaluutena tasapainon pitämisen kannalta.


Historia hyvin pääpiirteittäin. Joskus jos jaksan kirjoittaa niin tulee yksityiskohtaisempi

Nerrocen syntyi alkutalvella keskituloiseen perheeseen. Nerrocenin isä oli kalastaja ja äiti pysyi kotona vahtimassa lastaan tämän synnyttyä. Nerron mielenkiinto koruja kohtaan syntyi jo pienenä lapsena. Pienet kätöset hamuilivat äidin kaulassa roikkuvia koruja ennen uimaan oppimista. Siitä se mielenkiinto sitten vain kasvoi. Isän harmiksi  nuorta poikaa ei kiinnostanut jatkaa isänsä jalanjäljissä mistä syystä Nerrocenillä ja tämän isällä ei ollut yhtälämpivät välit kuin Nerrolla ja tämän äidillä. Välit eivät olleet huonot - parivaljakko ei vain keksinyt yhteistä mielenkiinnon kohdetta josta puhua. Koska Nerrcenillä ja hänen äidillään oli niin tiiviit välit - oli äidillä taipumusta ylihuolehtivaisuuteen mikä ehkä huononti Nerrocenin sopeutuvuutta ikäisiensä seuraan. Oli hänellä lapsuudessa ystäviä - kyse ei ollut siitä. Ongelma oli siinä että Nerrocenin kavereiden mielenkiinto siirtyi pian vastakkaisen sukupuolen edustajiin mutta Nerrocenin mielenkiinto ei siirtynyt mukana. Lopulta pieni joukko ajelehti erilleen aivan huomaamatta.
Nerrocenin irtautuminen vanhemmista alkoi teini-iässä mutta otti kunnolla paikkansa vasta aikuisuuden lieppeillä.
Nerrocen halusi elää elämäänsä - varovainen seikkailijan mieli nostatti päätään. Nerrocen muutti kotoaan - ei kyllä kauas ja silti vanhempiensa tukemana varallisesti - jatkaen harrastustaan korujen parissa. Lopulta harrastuksesta tuli ammatti. Vähän kerrallaan Nerrocen itsenäistyi enemmän ja lopulta uskaltautui jopa maihin kuultuaan ettei siellä ollut niin vaarallista mitä hänelle koko lapsuuden aika oli uskoteltu. Lopulta mikä sai Nerrocenin käymään maanpäällä - oli itseasiassa hänen työnsä korujen kanssa. Hän oli tekemässä syntymäpäivä lahjaa äidilleen - muttei ollut löytänyt mieleistänsä kiveä siihen, joten hän päätti kokeilla onneaan maissa.
Aluksi Nerrocen jopa säikkyi uutta maailmaa. Ahdistui kaikista niistä oudoksuvista, uteliaista katseista. Mutta kaikkeen tottuu - niin kuin sanonta meni. Lopulta Nerrocen tapasi Roscalin eräässä baarissa. Miehet juttelivat pitkään sinä iltana pitkälle yöhön - ja ehkä se oli alkoholin vaikutusta mutta miehet sopivat yhdessä tulevaisuuden diilistä mikä tänäkin päivänä on yhä pystyssä; vaatimaton koruliike. Nerrocenin tavoite ei koskaan ole liikkensä kanssa päästä kuuluisaksi hovinkin keskuudessa - hän on tyytyväinen siihen että hän pärjää omillaan liikkeensä tuomien tuottojen kanssa. Niillä ei herroiksi eletä, mutta tarpeeksi jää taskunpohjalle että bisnes kannattaisi.



› Nerrocenin elementti on vesi.
Hän on kykenevä tuntemaan ja havaitsemaan vesistöiden liikkeitä mutta tämä vaatii sen että mies on kosketuksissa kyseiseen veteen. Nerrocen ei ole koskaan opetellut kovinkaan paljoa loitsuja. Ainoat mitkä hän hallitsee on muodonmuutos loitsun pyrstölleen sekä sen verran vesitaikaa että pystyy muovaamaan vettä niin että se ihankuin muodostuisi kalvomaiseksi pinnaksi ihonsa päälle. Tämä on hyödyllistä varsinkin kesäpäivinä jos joutuu olemaan pitkään auringossa poissa vedestä
› Lempiruokaa on raaka kala
› Ei ole vahvojen alkoholien ylin ystävä
› On hyvin kiinnostunut haista
› Pelkää korkeita paikkoja
› Ei tunne vihaa demoneita kohtaan - mutta ei ole näiden ylimpiä ystäviäkään
› Nerrocen omistaa pienen korukaupan Ajimeassa. Yhteistyö kumppaninsa -  Roscal - pitää kauppaa pystyssä ja myy Nerrocenin valmistamia koruja.
› Perheeseen kuuluu äiti, isä ja Nerrocen. Nerrocen on perheen ainoa lapsi
› Nerrocen ei ole koskaan menettänyt läheistä henkilöä - tästä syystä sellainen saisi miehen hyvin tolaltaan hetkeksi






Peli - Osallistujat - Mitä tapahtui
avatar
Tsaari

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 25.05.2015
Ikä : 21
Paikkakunta : 12 Grimmauld Place

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa