Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi)

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Ke 4 Heinä 2012 - 15:20

Hurrikaanisoturi (Derick Rahsung)

Ikä: 21 (syntynyt 5.11.653)

Laji: Ihminen

Sukupuoli: Mies

Ammatti: Virallisesti siivoaja/tarjoilija Mullan Tuoksussa, vapaa-ajalla supersankari Hurrikaanisoturi

Menneisyys: Derickin lapsuus Aijimeassa alkoi heti traagisesti, kun äiti kuoli synnytykseen. Vanhemmat olivat suunnitelleet suurperhettä, mutta Derick jäikin ensimäisenä myös perheen ainokaiseksi. Derickin isä kasvatti siskonsa avustamana poikaansa muistellen vaimoaan joka hetki, suurperheunelmat särkyneenä. Derickin täti kovasti empatisoi Derickin isää ja saattoi auttaa kotihommissa, mutta lapseen hän ei oikeastaan ottanut mitään kontaktia.

Neljä vuotta Derickin isä eli surujensa kanssa kotona ja koitti muistaa hymyillä pojalleen kunnes hän totesi, ettei enää jaksa. Mies päätti lähteä selvittämään päätään armeijan leipiin ja lupasi Derickille palaavansa takaisin heti kun saisi päänsä selväksi ja olisi sotansa sotinut. Derick jäi tätinsä perheen huostaan, jossa oli tädin lisäksi hänen miehensä ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Perheessä Derickiä kohdeltiin pikemminkin taakkana kuin jäsenenä. Derickin täti opetti samantien, kuinka kiitollinen pojan kuuluu olla siitä perheelle, että hänen suuntaan edes katsotaan. Serkut oppivat pian, miten poikaa voisi pompotella ja pyytää tekemään kaiken, mitä he tahtovat. Derick tottakai aluksi ajatteli, että auttamisella hän saisi hyväksyntää, mutta joka kerta kun hän halusi serkusten leikkeihin mukaan, hänet lähetettiin töykeästi pois.

Derick eli lojaalisti auttaen perhettä 13-vuotiaaksi asti, odottaen isäänsä kotiin. Kuitenkin eräänä päivänä perheen ovelle muutama sotilas, joista kukaan ei ollut Derickin isä. Derick itse ei saanut mennä ovelle, mutta näki kuinka hänen tätinsä puhkesi kyyneliin ovella. Isä oli kaatunut sodassa. Derick menetti kaiken toivonsa ja vaipui yksinäisyyteen. Hän teki yhä kaiken, mitä häneltä pyydettiin, mutta jättäen turhat kohteliaisuudet pois.

Derickin yksinäisyydestä syntyi spektraalidemoni, joka seurasi pojan tuskaa ja pettymystä. Yhtenä iltana Derick oli yksin huoneessaan itkemässä kohtaloaan ja ikäväänsä isää kohtaan. Silloin demoni alkoi puhua Derickin pään sisällä ”Voi poikani, näytät niin kovin yksinäiseltä. Olet ollut kiltti ja auttanut kaikkia eikä kukaan ole antanut kiitosta. Et saa ikinä näiltä ihmisiltä mitään hyvää. Voisin tappaa käskystäsi heidät kaikki ja olisit vapaa elämään omaa elämääsi.”. Derick vapisi äänen kuullessaan, mutta kuitenkin uskalsi vastustaa sitä ”Ei, en halua tappaa viattomia. En voi.”. Demoni kuulosti pöyristyneeltä pojan sanoista ”Hah! Ja jatkat elämääsi tällä tavalla. Kuvittele, millaista suosiota käärisit minun voimillani. Kukaan ei uskaltaisi sanoa mitään vastaan. Ihmisen kunnioitusta ei saa muuta kuin pelolla.”. ”En silti suostu. He rakastavat toisiaan ja pitävät toisistaan huolta, mitä yksi säälittävä tahra heidän käytöksessään haittaa? He eivät ansaitse kuolemaa. Pääsen tästä kyllä jollain muulla tavalla pois. Haluaisin suosiota mieluummin auttamalla ihmisiä, silloin he todella rakastaisivat minua”, poika vastasi uhmakkaasti. ”Hyvä on, mutta toivon menetettyäsi voit muistaa, että olen aina vierelläsi.”.

Derick jatkoi elämäänsä samaan malliin muutaman vuoden verran ja kävi myös samat keskustelut demonin kanssa läpi uudestaan ja uudestaan. Kerran kun 16-vuotias Derick oli lähetetty ostoreissulle, hän näki sivukujalla neljän miehen potkivan maassa olevaa nuorukaista. Derick katseli ympärilleen ja huomasi useiden ohikulkijoiden vilkaisevan tapahtunutta, mutta kukaan ei reagoinut. Derick alkoi yritti löytää päästään demonin jälleen. Tiedän sinun olevan siellä, tuo kaveri tuolla sivukadulla tarvitsisi apua. Lainaisitko voimiasi hänen auttamiseen? En halua ketään hengiltä. Minun tarvitsee vain saada nuo hakkaajat tajuiltaan . Derick tunsi hyytävät väreet, kun demoni selkeästi nousi jälleen hänen vierelleen. ”Luuletko, että tuokaan on yhtään sen kiitollisempi kuin serkkusi kaikesta avustasi. En lähde tähän mukaan.”.

Derick puri hammastaan tajutessaan olevansa tilanteessa yksin ja hänelle valkeni myös, ettei pärjäisi millään pahoinpitelijöille. Derick kuitenkin ryntäsi tilanteeseen ja ensimmäisen pahoinpitelijän käännyttyä löi tätä keskelle kasvoja niin, että tämä lennähti maahan nenä murtuneena. Hänen ystävänsä reagoivat kuitenkin nopeasti tapahtuneeseen ja pian Derick itse oli maassa potkittavana. Demoni seurasi jälleen sivusta nuorukaisen tuskan ähkäisyjä kun luu toisensa jälleen murtui. Hän ei kuitenkaan voinut olla tuntematta pientä huolta ja alkoi puhua pojalle. ”Tiedätkö pikkuinen, sinä kuolet tuolla menolla. Jos tehtäisiin sellainen sopimus, että voimistaisin sinua hiukan, jotta saisit pelastettua itsesi ja tuon säälittävän möykyn vieressäsi. Jos tuo olento todella on sinulle kiitollinen, voimani ovat sinun. Mutta jos hän tai joku viidestä seuraavasta autettavastasi tästä eteenpäin on yhtä kiittämättömiä kuin kaikki muutkin tähän asti, syön sielusi ja siitä saaduilla voimilla syön myös tätisi perheen ja siitä eteenpäin toteutan uusilla voimillani suunnitelmiani oman mieleni mukaan.”. Derick hymähti ”Kuulostaapa harvinaisen reilulta. Mutta ei tässä paljoa vaihtoehtojakaan ole. Otan tarjouksesi vastaan. Sinä et kyllä tätä vetoa voita.”.

Sopimuksen tehtyään tuulenpuuska heitti pahoinpitelijät seiniä vasten ja tuuli kietoutui hänen luidensa ympärille ja työnsi ne takaisin paikalleen. Tuskaisten ähkäisyjen saattelemana Derick nousi hitaasti jaloilleen ja sylkäsi verisen möhkäleen suupielestään. Pahoinpitelijät liikehtivät hieman taaksepäin kun tuo pahassa kunnossa oleva nuorukainen yhtäkkiä nousi jaloilleen. Derick oikaisi kätensä yhden suuntaan, jonka hartian yli kulki silmin nähden tuulenpuuska ja mies menettti tajuntansa. Samoin hän teki myös toiselle miehelle, ennen kuin pahoipitelijät ehtivät reagoimaan sen kummemmin. Kolmas mies ehti nousta jaloilleen ja yritti lyödä Derickiä oikealta. Derick nosti oikean käsivartensa puolustuksesi, mutta miehen nyrkki jäi muutaman sentin päähän ihokontaktista näkyvän puhurin kouriin, mikä mursi mieheltä muutaman sormen. Tuskanparkaisujen keskellä Derick löi miehen vatsaa kohti jättäen nyrkin kuitenkin kymmenisen sentin päähän ja antoi tuulen hoitaa loput. Mies vääntyi kaksinkerroin, oksensi ja menetti tajuntansa. Viimeinen pahoinpitelijä yritti juosta karkuun ja Derick teki tälle saman kuin ensimmäiselle ja toiselle vastustajalleen.

Kamppailun päätyttyä Derick pudottautui polvilleen ja kysyi pelastamaltaan nuorelta mieheltä ”Pääsetkö ylös?”. Mies tuskaisesti lähti nostamaan itsensä jaloilleen matkalla sanoen ”Näyttää siltä, että pääsen juuri ja juuri. Miten sinä muuten tuon teit?”. Derick hymähti ”En tarkalleen tiedä, tuuli vaan tuntui jotenkin vastaavan avunhuutoihini.”. ”Vaikuttaa aika demoniselta, mutta paskat minä siitä välitän, olen hengissä voimiesi takia. Olivat ne sitten Ayselin siunausta taikka Chiman kirousta. Kuulostaisiko kierroksen tarjoaminen tarpeeksi hyvältä kiitokselta?” mies kysyi ja tarjosi Derickille käden nousuavuksi. ”Kuulostaisi mahtavalta, mutta minulla alkaa olla kiire. Olen vähän niin kuin töissä nyt. ” Derick vastasi kohteliaasti. Mies nyökkäsi ymmärtävästi ja laittoi Derickin käteen rahapussin. ”Siinä on 50 pronssirahaa. Etsi minut joku ilta kaupungin krouveista, vedetään pää täyteen ja nauretaan noille luusereille.”. Derick naurahti hermostuneesti ”Katsotaan nyt. Nimeni on Derick muuten.”. ”Olen Georlin, toivottavasti tapaamme vielä.” Georlin sanoi ja lähti ontumaan omia teitään. Derick hymyili iloisena kun yhtäkkiä hänen päässään kuuli ”Perkeleperkeleperkeleperkeleperkeleperkeleperkeleperkele!”. Derick alkoi nauraa ja sanoi ”Taisi tulla takkiin vai?”. Demoni vastasi vihaisena ”Sopimus on sopimus, ihmisen pahuus tulee varmasti esille viiden seuraavan hyvän tekosi jälkeen.”. Derick hymähti ”Juujuu, aivan varmasti tulee…” ja lähti kohti kauppoja.

Kotiin palattuaan Derick alkoi pohtia elämäänsä ja uusia voimiaan. Hän olisi tarpeeksi vanha selviämään yksin ja haluaisi toteuttaa auttamisen haluaan. Seuraavana yönä Derick keräsi pienen omaisuutensa ja kirjoitti kirjeen, jonka jätti oleskeluhuoneen pöydälle. Kirjeen päällä luki Rakkaalle tädilleni ja sen sisältö kuului näin Rakas tätini, arvostan sitä suuresti kuinka sinä ja miehesi, otitte minut kattonne alle asumaan, vaikka teillä oli jo omat lapset, joista huolehtia.Kuitenkin olen löytänyt oman kutsumukseni ja olen pahoillani kertoessani, etten voi toteuttaa sitä teidän läsnäolon vallitessa. Tunnen teidät myös sen verran hyvin, etten usko teidän päästävän minua omille teilleni vaikka pyytäisi, työpanokseni on ollut varmaankin teille jopa arvokasta. Joudun siis turvautumaan karkaamiseen, mikä raastaa puhtauteen pyrkivää sydäntäni kovasti. Kiitän vielä kerran kovasti kaikesta mitä olette minulle antaneet. –Derick P.S. Opettakaa lapsillenne kaikki se työ, mitä olette minun käskeneet tehdä, he eivät pärjää elämässä ilman niitä taitoja.

Kadottuaan tätinsä talosta Derick käveli toiseen kaupungin osaan, ettei törmäisi uudelleen ottoperheeseensä vähään aikaan. Hän meni Mullan Tuoksu nimisen majatalon isännän puheille ja pyysi tältä töitä. Mies kaipasi tarjoilijaa ja siivoojaa ja Derick oli kyllä kokenut moisessa työssä, joten hän sai samantien paikan ja pienellä palkan vähennyksellä asuinhuoneen majatalosta. Derick teki tunnollisesti työnsä, mutta työajan ulkopuolella hän oli usein ulkona etsimässä autettavia. Kahden seuraavan päivän aikana hän oli palauttanut kaksi ryöstettyä rahapussia, ja pelastanut jälleen henkilön pahoinpitelytilanteesta. Kaikki olivat kiitelleet Derickiä kovasti. Toinen rahapussinsa menettänyt kysyi Derickiltä ”Kuuluisaksiko pyrit?”. Derick vastasi tähän ”Eeei minusta mitään kuuluisaa tu..”. ”Eukko puhuu asiaa” demoni keskeytti.”. ”Pian olet tunnettu syrjäkujilla ja vielä näitä pikkuvarkaitakin pahemmat miehet tunnistaa naamasi. Tulet saamaan vaikka mitä ukkeleita perääsi eikä ne ole näin helppoja. Tarviit koulutusta ja aseen poju.”. Keskustelun käytyään Derick jätti sankaripuuhansa joksikin aikaa ja alkoi pohtia, miten päästä pattitilanteesta eroon. Hän keksi, että hänestä pitää tulla kasvoton sankari, keksiä itselleen toinen persoona, henkilöllisyys. Hän aloitti uuden puvun suunnittelun ja mietti nimiä toiselle henkilöllisyydelleen. Vapaa-ajan hän vietti kaupungin ulkopuolella harjoittelemassa demoni apunaan ja opettajanaan tuulen taltuttamista ja oppi myös lentämään.

Hän aloitti maailman pelastamisen jälleen päällään musta maski, punainen hihaton paita, mustat miesten sukkahousut, musta viitta, ruskeat kevyet kengät ja ruskeat hanskat. Partioidessaan kujia Derick huomasi miehen kävelevän ripeää tahtia kaksi lasta kainaloissaan. Lapset oltiin sidottu ja heidän vaatteet olivat rikkaamman oloiset kun holhoojansa. Derick lensi paikalle huutaen ”Ei ole rikoksia Aijimean kaduilla, kun lasten hyllyt täyttyy Hurrikaanisoturin saduilla!”. ”Mikä pelle sä kuvittelet olevas?” kidnappaaja sylkäisi. Derick röyhisti rintaansa ja kertoi ”Olen oikeuden palvelija ja vähäosaisten pelastaja. Yksikään paha teko ei pääse tapahtumaan valvovan katseeni alla. Olen Hurrikaanisoturi!”. Kidnappaaja pudotti sidotut lapset ja veti julman näköisen sahalaitaisen veitsen esiin. Derick ei paljoa hätkähtänyt terästä vaan oikaisi käden miehen kättä kohti jolloin tuuli pyyhkäisi käden läpi aukaisten nyrkin ja heittäen veitsen muutaman metrin päähän. Tämän jälkeen kidnappaaja tunsi napakan tuulen tuottaman iskun hartiallaan ja menetti tajuntansa.

Derick vapautti lapset köysistään ja sanoi heille ”No niin lapset, viedäänpä teidät kotia kohti.”. Hänen edessään seisoi alle 5-vuotias poika ja alle 10-vuotias tyttö. Tyttö uskaltautui avaamaan suunsa ”Minä osaan kotiin.Miten sinä tuon kaiken oikein teit?”. Derick nousi jaloilleen ja eleillään osoitti lapsille, että lähdettäisiin kävelemään kotia kohti. Derick vastasi tytön kysymykseen ”Osaatteko pitää salaisuuden?”, mihin molemmat lapset nyökkäsivät silmät kirkkaina. ”Voimani eivät ole kokonaan minun, minua voimistaa eräänlainen demoni. Se on niin kuin henkiolento, joka asuu sisälläni. Ihmiset ajattelee, että kaikki demonit on pahoja, mutta en usko, että tämä on läpeensä paha. Hänhän sentään mahdollistaa pelastustyöni.”. Lasten naamoille syttyi pieni innokkuuden pilkahdus, mikä luultavasti johtui jännistä henkiolennoista. Tyttö virnisti leveästi ja sanoi ”Kiitos Demoni-setä!”, mihin poika yhtyi siskonsa ilmettä kopioiden. Derick saattoi lapset lähelle kotiaan puhuen matkalla niitä näitä. Vielä syrjäkujien suojissa Derick ilmoitti lapsille, ettei voi jatkaa edemmäs. ”Teidän ei välttämättä kannata puhua äidille ja isille demonijutuista, koska aikuiset ei aina osaa ymmärtää tällaisia asioita. Jätetään siis tämä meidän pieneksi salaisuudeksemme.”. Lapset nyökkäsivät innoissaan ja tyttö sanoi ”Heihei ja kiitos vielä kerran Hurrikaanisoturi!”. ”Ei tarvitse kiitellä. Ja muistakaa lapset, hyvyys voittaa aina!” Derick vastasi. Derickin lähtiessä lentoon poika sanoi vielä ”Heippa Huihai-setä!”.

Seuraavana päivänä Hurrikaanisoturi kohtasi koeaikansa viimeisen pelastettavan. Jälleen yksi pahoinpidelty mies. Hurrikaanisoturi hoiteli vastustajansa taas sulavasti itse vahinkoa ottamatta. Pahoinpidelty kuitenkin pötki kauemmas Hurrikaanisoturista ja huusi ”Pysy poissa! Demoni!”. Mies vielä poimi kiven kadulta, heitti tämän Hurrikaanisoturia kohti ja lähti juoksemaan. Kivi jäi muutaman sentin päähän Hurrikaanisoturin otsasta, joka otti muutaman askeleen miehen perään huutaen ”Hei odota!”, mutta luovutti samantien. Yhtäkkiä hänen päässään kuului mielipuolisen voitonriemuista naurua. ”HAHAHAHA! Olet minun! Sielusi on minun! Etkä voi sille mitään! Voi sinua sinisilmäistä!”. Kaikki Hurrikaanisoturin itsevarmuus karisi Derickistä ja mies vajosi maahan kohtaloaan vaikeroiden odottamaan ikuista kärsimystä. Derick odotti hetken maassa ja alkoi jo ihmettelemään, kun mitään ei tapahtunut ja demonin ääni hiljeni. Pian hänen päässään kuului pientä nyyhkytystä. ”E-en pysty siihen. Näen lasten kiitolliset kasvot mielessäni yrittäessäni syödä sielusi. Ja se ensimmäinen asiakkaamme, hän epäili sinun puhtauttasi, mutta antoi anteeksi. En pysty… en pysty…”. Derick avasi silmänsä ja nousi uuden toiveikkuuden siivittämänä. Mitä, jos jatkaisimme samaan malliin? Ehkäpä tulemme kohtaamaan lisää noita kiittämättömiä, mutta saamme sitäkin enemmän kiitosta. Miltä se kuulostaisi? Demoni hiljeni jälleen ja hetken päästä kuului ”Hyvä on, en välttämättättä pysty ottamaan sieluasi nyt, mutta varo minua joka askeleellasi.”. Derick hymähti ja vastasi ”Kuulostaa reilulta.”.

Siitä eteenpäin Derick on viettänyt kaksoiselämäänsä ja hankki työansioillaan aseen ja suojuksia paikalliselta sepältä huomatessaan työn vaarat erilaisia aseistautuneita rosvoja vastaan. Demoni on selkeästi alkanut nauttimaan uudesta roolistaan ja muuttunut luonteeltaan hyvemmäksi. Hän ei kuitenkaan tätä kaikkea myönnä vaan koittaa joskus uhkailla Derickiä, joka uskoo kuitenkin näkevän todellisen tilanteen.

Ulkonäkö: Derick on harvinaisen kasvonpiirteiltään harvinaisen sileäposkinen. Kasvoillaan hänellä ei näy juurikaan miehekästä jykevyyttä, eikä hänen leuassa kasva kuin muutama yksittäinen pitkä karva. Ruumiinrakenne ei ole erityisen ruipelo eikä lihaksikaskaan, normaali itsensä hyvässä kunnossa pitänyt nuorukainen siis. Hänellä on lyhyt tukka, joka yltää otsalta kulmakarvoihin ja on laitettu vasemmalle. Normaalisti ”siviilissä” hänellä on päällään erottumattomat vaatteet: valkoinen salmiakkiruutupaita, jossa ruutujen rajat ovat kullattuja. Paidan päällä hänellä on ruskea (yleensä avonainen) takki, jonka hihoista tursuaa paidan röyhelöhihat. Jalassaan mies kantaa vihreitä housuja ja ruskeita saappaita. Olalla hänellä roikkuu laukku täynnä joka päiväiseen selviytymiseen vaadittavia varusteita ja sankarivaatteitaan. Hänellä on myös pitkä aselaukku usein mukana.
Supersankarina Hurrikaanisoturilla on naamallaan musta koko naaman peittävä maski (silmäaukot on tottakai), joka menee korvien päältä koko pään ympäri. Maskissa on julmat tuimat kultakoristellut kulmakarvat. Maskissa on kaikki muut kasvon muodot paitsi suu. Selässä Hurrikaanisoturi kantaa mustaa liehuvaa viittaa (ja poseerauksiaan hän saattaa voimistaa käyttämällä tuulta liehuttaakseen viittaa) Rintalihaksia peittää metallinen mahtipohtisen lihaksikkaaksi muotoiltu panssari. Paitanaan hän pitää tiukkaa punaista hihatonta. Käsissään hänellä on ruskeat nahkahanskat, joiden kämmenselässä on rautasuojukset. Käsivarsissaan hänellä on ranteista kyynärpäihin yltävät metallisuojukset muutamin remmein kiinnitettynä. Tarvittaessa kylmällä säällä hän pitää päällään mustaa pitkähihaista hihattomansa ja suojusten alla. Polvissa Hurrikaanisoturilla on metalliset suojukset, joista alaspäin jatkuu metalliset säärisuojat. Jalassa on mustat aikakauden mukaiset miesten sukkahousut ja kevyet ruskeat kengät. Selässään hän kantaa keihästä, jonka varsi on musta ja noin 1,5 metriä pitkä ja kärki on leveä ja noin 30 cm pitkä. Terä on katanamaisen yksipuolinen niin, että sillä voi sekä pistää että viiltää.

Luonne: Derick on läpeensä hyvä ja oikeudenmukainen miehen alku. Hän on toisaalta myös hieman naiivi ja sinisilmäinen ja hänen maailmansa on usein hyvinkin mustavalkoinen. Omana itsenään hän on normaali ujo ja hiljainen poika, joka alkaa availemaan suutaan kunnolla vasta sitten kun tuntee toisen tarpeeksi hyvin. Suunsa avatessaan Derick saattaa sanoa jotain sellaista, mikä saa hänet nolaamaan itsensä. Naisten kanssa Derickillä ei oikein luista juurikin ujoutensa takia. Poikarukka ei uskalla tehdä aloitetta, mitä joka nainen mieheltä odottaa. Derick auttaa aina kun suinkin pystyy ja joskus sinisilmäisyydessään päätyy esim. finansiallisesti auttamaan ihmisiä tietämättä mihin raha todellisuudessa kulutetaan. Jos Derickin kimppuun hyökättäisiin, kun hän ei ole supersankarina, hän luultavasti vain ottaisi turpiinsa, koska epäitsevarmuudessaan ei pysty taistelemaan vastaan ilman maskiaan.
Hurrikaanisoturina Derick on aivan toista luokkaa. Hän uhkuu itseluottamusta (joidenkin mielestä pikemminkin itsetuhoisuutta) ja käy kaikkea pahaa vastaan. Hän saattaa jopa vinkata maskin takaa silmää pelastamilleen neitokaisille, kun sen ilman henkilöllisyyttä uskaltaa tehdä. Taistelussa hän voi pärjätä ammattisotilasta (normaalia rivimiestä) vastaan, mutta jos soturi alkaa olla yhtään taidokkaampi saatika sitten demoni, Hurrikaanisoturi jää pahasti alakynteen.

Magia: Elementti tuuli. Derick kykenee lentämään ja käyttää ilman painetta luodakseen iskuja, murskaavaa voimaa tai torjuu iskuja.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa