Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Sivu 3 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty La 18 Toukokuu 2013 - 17:03

// Sovittiin Donrayn kanssa, että vaihdetaan vuoroja. Donray siis ropettaa tästälähin minun jälkeeni. Tämänhetkinen vuorojärjestys siis Kalmankukka, Donray, Zandon, Lulu ja Dretor. Seuraavaksi siis Donray. //

"Katsokaa!" kuului huuto, joka sai sekunnin hiljaisuuden laskeutumaan kannen ylle. Miehistön tajutessa että vieraan, ovelle ilmestyneen naisen sylissä oli ihkaelävä lohikäärmeenpoikanen, räjähti ympärillä kiihtynyt puheensorina. Lähimmät miehet ottivat muutaman ripeän askeleen Miuta kohti, ja äkkisestä älämöliöstä säikähtänyt lohikäärme rimpuili itsensä naisen otteesta, putosi kannelle ja lähti vipeltämään laidan viertä niin nopeasti kuin pienillä jaloillaan kykeni. "Ottakaa se kiinni!", kuului huuto, ja pian niin Merisiilen miehistö kuin Punaisen paronin pari kannella ollutta miestä ryntäsivät poikasen perään, joka juoksi edestakaisin ruskeat suomut välkkyen.

Yatai oli kuin puulla päähän lyöty. Hänen leukansa oli loksahtanut auki, eikä hän saanut sanaakaan suustaan seuratesaan kannelleen syntynyttä äänekästä sekasortoa. Silvyr hänen vieressään taputti käsiään innoissaan. "Loistavaa!" hän hihkui silmät kiiluen. "Se on kuoriutunut! Kuinka monta vuotta se onkaan kulkenut kädestä käteen..." hän sanoi kääntäen katseensa ovelle naista kohti, joka oli tuonut lohikäärmeen kannelle. "Kappas, kappas, vain sen näköinen lohikäärme-emo...", hän virnisti.

Yatai ravisti päänsä selväksi, hyppäsi laidan päälle ja huusi pienten keuhkojensa täydeltä. "Kaaos seis!" Poikasta jahtaavat miehet pysähtyivät, ja lohikäärme sujahti heidän näppiensä ohi komentosillan portaiden alle piiloon. Yatai oli päästään pyörällä siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Lohikäärme? Hänen laivassaan? Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hänen salakuljetettava lastinsa todella oli, joten nyt kun hän näki pienen siivekkään liskon vipeltävän laivallaan, hän todella ymmärsi miksi Silvar näki kaiken tämän vaivan. Yatai ei osannut kuvitella mitään koko maailmassa, mikä olisi lohikäärmeenpoikasta arvokkaampi... Aikuinen lohikäärme olisi tehokkain ase, mitä kuvitella saattoi, ja sellaisen omistaja olisi voittamaton... Mutta nyt Yatain uhkakuvat velkaa jäämisestä vain pahentuivat. Mikään summa tässä maailmassa ei korvaisi lohikäärmeenpoikasta. Nyt oli kyse muustakin kuin vain kullasta... Yatai nielaisi. Hän ei olisi koskaan saanut ottaa tätä keikkaa vastana.

Silvar sen sijaan oli hilpeällä tuulella. Hän melkein pomppi paikoillaan. "Vielä parempi kuin olisin osannut odottakaan... Poikanen... poikanen on minun!", hän kiherteli. "Napataan lohikäärme mukaan ja lähdetään!", hän huikkasi palkkasoturigorilloilleen.

Yatai pomppasi alas laidalta ja seisahtui Silvarin eteen tökäten tätä sormellaan. "Sinähän et mene minnekään. Enkö minä tehnyt tätä asiaa vielä selväksi? Lasti on minun suojeluksessani, eikä lähde minnekään. Parempi että pakkaat miehesi ja lähdet menemään saman tien."
Silvarin hymy hyytyi. "Mergon huora", hän puuskahti päätään ravistellen. "Haluatko oikeasti taistelua? Minun mieheni murskaavat sinut ja pienen paattisi sekunnissa!"
Yatai tuijotti pitkää haltiaa ylöspäin järkähtämättömällä katseella. "Minä en luovuta sinunlaisellesi tunkioporsaalle mitään", hän sihisi. "Häivy laivaltani, ja toivo, että annan sinun lähteä rauhassa!"

Silvar murahti, astui askeleen taaksepäin ja antoi merkin mukanaan olleille miehistönsä jäsenille. "Olkoon niin!", hän huusi. "Minä en lähde, ennkuin olen syöttänyt sinut palanen kerrallaan piraijoille!" Hän ja hänen miehistönsä vetivät miekkansa esille, ja merkin saatuaan Punaisen paronin kannelta kuului raivokas huuto miesten valmistautuessa taisteluun.
"Vie terveisiä Eluvarille mennessäsi!" Yatai sihisi vielä takaisin, ennenkuin käänsi selkänsä vihollisilleen ja loikki nopeasti ylös komentosillalle.

Pari kellon kumausta halkoi metelin hälytyksen merkiksi. "Jokaikinen mies aseisiin!" Yatai huusi. Hänen tavallisesti tyyni olemuksesa oli muuttunut raivoisan tiukaksi, ja hänen äänensä kaikui kannen yllä kuin petokala kalaparven yllä. "Valmistaudumme taisteluun näitä haaskakaloja vastaan! Joka mies aseisiin!", hän komensi saaden vastauksena hyväksyvän huudon miehistöltään. Punaisen paronin kannelta lappasi nopeasti lisää porukkaa lankkuja pitkin Merisiilin kannelle, ja ensimmäiset miekat iskivät vastakkain. Laivat oli erotettava toisistaan välittömästi.

"Kaikki purheet alas!" Yatai karjui hälyn yli. "Eric, paapuuriin nii paljon ku peräsin kääntyy!"
Purjeiden valahtaessa alas, tuuli tarttui niihin voimakkaasti, saaden laivan heilahtamaan. Hetkessä lisävauhtia saanut Merisiili kääntyi jyrkästi ja tärisyttävän jysäyksen saattelemana törmäsi Punaista paronia kylkeen. Valtaushaat napsahtelivat poikki ja putoavilla lankuilla kävelleet miehet vajosivat laivan alle kuohuviin aaltoihin. Valtava halkeavan puun aikaansaama rytinä täytti ilman ja tömähdys järkytti jokaisen kannella olevan tasapainoa.


Viimeinen muokkaaja, Kalmankukka pvm Pe 31 Toukokuu 2013 - 17:34, muokattu 1 kertaa

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty La 18 Toukokuu 2013 - 19:14

Toisen laivan miehistön hypätessä Merisiilen kannelle Edwin muutti asentoaan ja alkoi jo kuvittelemaan liikettä, jolla saisi miekan heilahtamaan tupestaan suoraan uhkaa kohti.

Huomatessaan, että tilanne sujuu toistaiseksi vielä vain terävillä sanoilla, Edwin siirsi keskittymistään vihollislaivaan. Häntä huolestutti valmiiksi ladatut tykit ja miehistö laukaisuvalmiudessa. Alempia kansia tutkiessaan hän havaitsi häiriön veden virtauksissa, aivan kuin laivan pohjaan puhkottaisiin reikiä. Havainnoidessaan laivan alapuolta Edwiniä alkoi häiritä vielä enemmän huomatessaan epäinhimillisen muodon veden alla, joka ei voinut sopia muuta kuin demonille. Demonin ollessa omassa muodossaan Edwin myös havaitsi sen maagisen auran. Hämmästyttävintä oli se, että demoni vaikutti tekosiensa perusteella Merisiilen pelastuksella. Edwin seurasi sen liikkeitä, kun olento siirtyi Merisiilen taakse, muuttui linnuksi peittäen jälleen auransa ja lensi laivan kannelle muuttuen kissaksi.

Edwin käänsi ruumistaan jäykästi kissan suuntaan, joka hypähti kevyesti läheisen tynnyrin päälle. Miehen ruumiin jokainen lihas jännittyi melkein kivuliaaseen tilaan ja päässä vilisi ajatuksia, että mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Edwinin ajatukset häiriintyivät, kun kannelle ilmestyi toinen sokeista matkustajista ja hänellä oli käsissään jotain, mitä Edwin ei ollut koskaan nähnyt. Pian mies oli täysin lamaantunut tilanteesta, sillä välin kun koko muu seurue oli räjähtynyt liikkeeseen.

Pian Yatai otti tilanteen haltuun ja sytytti taistelun kannelle ja rysäytti Merisiilen vihollislaivan kylkeen. Edwin reagoi törmäykseen nopeasti ottamalla köysistä kiinni ja liikkeen tasoittuessa vetäisi miekkansa tupesta ja heilautti sen alavasempaan singauttaen vesiterän kahta palkkasotilasta. Vesiterä teki oikeanpuoleisen miehen hartiaan haavan ja vasemmanpuoleisen reiteen, mutta terän keskiosa tuli vain tylppänä heitä päin paiskaten miehet kivuliaasti laitaa päin. Toinen heistä koetti nousta mahdollisimman nopeasti jaloilleen, mutta toinen jäi vetelänä maahan hänen selkärankansa murskautuneena. Edwin kirosi tekniikkansa epätäydellisyyttä, paremmin koulutettu saisi vesiterän leikkaamaan ihmisen kahtia. Hänen ajatuksensa häiriintyivät, kun vasemmalta juoksi palkkasoturi miekka ojossa, jonka Edwin väisti, paiskasi vasemman kyynärvartensa miehen kasvoille kaataen hänet ja survaisi teränsä miehen kurkusta sisään.

//Ainiin Dretor, ihan tilannetta lisää sekoittaakseni voisin sanoa, että Edwininhän kuvauksessa kerrotaan, että monet demonit haistavat Edwin isän (joka on kuuluisa demonin metsästäjä) veren virtaavan Edwinin veressä, jos heillä on ollut suoraa konfliktia tai demonitoverin kautta vihaa pappa Ferhewin kanssa, jolloin demonit luulee Edwiniä Gradnos Ferhewiksi ja useimmiten yrittää nirhata ukkelin, harvemmin demonit tajuaa, että Edwin on Gradnosista erillinen henkilö (jos ei ole Gradnosia itseään kohdannut ja harva joka hänet kohtaa, jää henkiin), koska kaikkien tietolähteiden mukaan Gradnosin ainokainen poika on kupsahtanut. Tuleehan tämä huomio hieman myöhään, mutta jos haluat hyödyntää tätä tietopähkinää hauskanpitoon niin siitä vaan, ainakin jossain vaiheessa Edwin avaa suunsa havainnoistaan kun on sopivampi tilanne :DDD//

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Su 19 Toukokuu 2013 - 22:56

"Heitä tämä heidän mastoa päin!", Alymir huusi Varefinille ojentaessa valmiin pommin ja alkoi kiireesti lämmittämään seuraavaa ruukkua. Varefin oli juuri heittämässä ruukun, kun Merisiili rysähti fregatin kylkeen. Varefin kaatui yläruumis ulos ikkunasta ja hänen kädessä ollut ruukku lensi törmäksen voimasta yhden fregatin tykkiluukusta sisään särkyen tykin luona olleen palkkasoturin jalkoihin. Rikkoutunut ruukku vapautti useita yksittäisiä lieskoja tykin alle ja palkkasoturin jalkoihin. Tulen polttavuudesta ja osin myös yllätyksen tuomasta paniikista palkkasoturi alkoi huutaa ja juosta ympäri tykkikerrosta yrittäen sammuttaa itsensä. Tykin alle jääneet liekit olivat niin pieniä, etteivät ne levinneet tai aiheuttaneet mitään muuta vahinkoa, saatika sytyttäneet tykin sytytyslankaa.

Varefin katsoi silmät suurina pienestä ruukusta aiheutunutta jälkeä. Mitäköhän olisi seurannut, jos tykin sytytyslanka olisi syttynyt? He tuskin olisivat ehtineet pois kuulan tieltä, jos sellainen olisi jo tykkiin ladattu. Nähtyään, että sitä hätää ei ollut, hän työnsi itsensä sisään ja kääntyi katsomaan Alymiriä, joka oli kaatunut vatsallensa, mutta sai pidettyä esilämmitetystä ruukustaan kiinni. Alymirin noustessa paljastui, että kolmas ruukku oli jäänyt hänen allensa ja mennyt siitä rikki. Molemmille heistä kävi pikaisesti mielestä tilanne, jossa kyseinen ruukku olisi ollut valmis heitettäväksi. Ruukku olisi sytyttänyt Alymirin tuleen, jonka Alymir olisi todennäköisesti ehtinyt imeä tai Merisiilen kannen alla olisi myös pieni tulipalo kehkeytymässä.

"Mistä kapteeni olisikaan voinut tietää?", Alymir totesi ja avasi nyt viimeiseksi jääneen ruukun kannen. "Edellinen putosi tykkien luo", Varefin sanoi, keräsi nopeasti rikkoutuneesta ruukusta tulleen rikin ja pani ne ehjään ruukkuun sisään. "Tästä tulee nyt paljon isompaa jälkeä, mastoon osuessa leviää hyvin", Alymir sanoi ajattelematta enempää edellisen ruukun tehokkuudesta ja kuumensi nopeasti ruukun valmiiksi käyttöön.

Varefin heitti nyt ilman häiriötekijöitä ruukun onnistuneesti kohti fregatin mastoa ja iskun voimasta ruukun rikkoutuessa vapautui lähes metrin kokoisia liekkejä, jotka satoivat ympäri fregatin kantta. Jotkut epäonniset saivat liekit suoraan päälleen ja he hyppäsivät liekeistä huutaen mereen pelastaakseen itsensä. Jokunen liekki alkoi polttaa Punaisen paronin mastossa olleita köysiä.

Varefin pudisti päätään katsoessaan syntynyttä tuhoa. "Virallisesti tuollaista määrä ei koskaan ole käytetty", Alymir sanoi katsottuaan itse pomminsa tuhon. Hän ei itsellekin tuntemattomasta syystä tuntenut mitään pommin uhreiksi jääneitä palkkasotureita kohtaan. Varefin pudisti vielä kerran päätään ja totesi: "Meitä varmaan tarvitaan kannella". Alymir nyökkäsi ja he molemmat suuntasivat kannelle.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Lulu lähetetty Ti 21 Toukokuu 2013 - 18:38

Miu tajusi ettei ollut jäänyt huomiotta kuullessaan puheensorinan joka tuntui kiihtyvän hetki hetkeltä. Joku asteli lähemmäs häntä minkä vuoksi vaalea nainen vetäytyi kauemmas vaistomaisesti. Lohikäärme pyristeli pois hänen sylistään, noin pieneksi olennoksi se oli yllättävän voimakas. Pienen hetken nainen harkitsi, että hyppäisi sen perään ja yrittäisi saada kiinni, tietäen kuitenkin ettei ikinä onnistuisi. Miten hän täysin sokeana olisi voinut tavoittaa poikasen jota kummankaan paikalla olevan laivan miehistö ei tuntunut saavan kiinni.

Kaikessa sekasorrossa Miu ei pystynyt erottamaan kuka milloinkin puhui ja etenkään minne pikkuinen kipitti piiloon. Se oli vastakuoriutunut, peloissaan ja kaipasi lämpimän sylin turvaa. Nainen kirosi äänettömästi sitä, että oli erehtynyt kävelemään kannelle. Kauaa sekasorto ei kuitenkaan kestänyt kun joku, äänestä päätellen laivan kapteeni lopetti kaaoksen ammatillisin ottein. Tai niin ammattillisin kuin tuota sodanjulistusta toisen laivan kanssa saattoi sanoa. Tällä kertaa vuorossa olivat taistelun äänet.

Miu tunsi taas oman heikkoutensa ja riippuvaisuutensa magiasta. Hän olisi pystynyt upottamaan nuo idiootit kiveen, kadottamaan heidät maan sisään jolloin heistä ei olisi enää kuultu mitään, hän olisi voinut napata lohikäärmeen ja kadota paikalta ennen kuin he ehtisivät edes tajuta sitä. Tähän kaikkeen kuitenkin olisi tarvittu maata, kiveä, hiekkaa, mutaa, mitä tahansa - sen sijaan hänellä oli puuta, joka ei kunnolla totellut hänen loitsujaan. Alistuen ensimmäistä kertaa vuosiin lausumaan loitsuja ääneen nainen ryhtyi käyttämään ainoaa käsillä olevaa materiaalia lohikäärmeen olinpaikan etsimiseen.

Hitaasti, usein pysähdellen, jatkuvasti loitsunsa uusien, lähes pitkin kantta edeten Miu lähti kulkemaan komentosillalle. Se, mitä hän tekisi sen jälkeen, oli vielä kysymysmerkki. Ryömisi rauhoittelemaan lohikäärmettä sen piilopaikkaan, jos mahtuisi sinne? Myös oksentaminen tuntui tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta, jos hän ei olisi ollut lähes kontillaan valmiiksi niin nyt olisi ollut viimeistään. Upeaa, väistöliikkeitä.

_________________
Miu Beaumont - Agni Punatukka
avatar
Lulu

Viestien lukumäärä : 105
Join date : 25.06.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty To 23 Toukokuu 2013 - 10:35

Kissan nenä liikahti tuon haistaessa jotakin melkein tuttua ilmassa ja tuon silmät levähtivät auki, haistellen ilmaa kaaoksen seassa tynnyrin päällä istuen. Haju oli hyvin samanlainen Gradnoksen hajun kanssa ja hän oli hieman ihmeissään hän ei ollut tajunnut tätä aikaisemmin, oliko tuo siis hyökkääjien matkassa? Demoni ei kumminkaan uskonut että kuuluisa demonin metsästäjä olisi piraatiksi ryhtynyt, ei sillä että hän Gradnoksesta välitti pätkääkään. Mies ei ollut ensimmäinen eikä paras demonin metsästäjä jonka Berith oli nähnyt, hän oli sentään melkein elänyt tämän maailman luomisesta lähtien, siinä ajassa näitä yritteliöitä oli tullut silmin kantamattomiin.

Demoni oli jopa kerran tavannut miehen, tosin oli lähtenyt paikalta ennen kuin kumpikaan olisi voinut toista surmata, hänellä ei ollut aikaa yksittäisille ihmisille. Pian vesiterä halkoi ilmaa ja tappoi yhden merirosvoista ja vain haavoitti toista, hyökkäys oli kiintoisa hänelle sillä hänkin käytti vesielementtiä, tosin hän uskoi että olisi voinut halkaista miehet kahtia jos itse koettaisi sitä. Kissan katse osui Edwiniin, nostaen kulmiaan ja niiskuttaen pienellä kissan nenällään. Heti aluksi Berith pisti merkille että haju tuli tästä miehestä ja että tuo ei voisi olla Gradnos sillä hän ei ollut kuullut että tuo olisi sokeutunut taistelussa, ja että tämä nuorukainen oli aivan liian nuori ollakseen mies jonka hän oli kerran tavanut, ei sillä että hän olisi uskonut hetkeäkään toisen olevan tuo vaikkei olisi koskaan miestä tietänytkään, hän oli kuullut tarpeeksi tarinoita tarpeeksi kauan tietääkseen paremmin, oli siis oletettavampaa että tämä olisi jälkeläinen.

Kissan ajatukset kumminkin häiriintyivät sillä hän oli varma että aisti tuon sokean miehen tunnetiloissa suurta hämmästystä ja olihan tuo kääntynyt häneen päinkin kun hän oli palannut paattiin varmistuessaan että Punainen paroni uppoaisi ennemmin tai myöhemmin. Berith oli kyllä ottanut huomioon jos joku miehistöstä olisi ollut magian aistija joten hänen ei olisi pitänyt jäädä kiinni, omasta mielestään. Hetken mietittyään ja vesiterää ajatellen pieni pilkahdus hänen mielessään sai hänet ihmettelemään, miten sokea mies näki missä kukakin vihollinen oli, ja tarkemmin, kuka oli vihollinen? Kissan katse nyrpistyi ja tämä hyppäsi alas tynnyriltä kevyesti, ruveten jolkottamaan kompuroivan Miun perään mielenkiinnosta, olisi parempi olla niin kaukana tuosta sokeasta miekkamiehestä kuin mahdollista.

Lohikäärmeestä itsestään ei Berith kovin välittänyt, sillä yksinäiset pedot eivät demonin suunnitelmiin kuuluneet pitemmän päälle ja taisteleminen olisi hullua sillä molemmat puolet liittoutuisivat häntä vastaan, ei sillä että muinainen örkki epäili pystyvänsä kaikki täältä murhaamaan, kukaan näistä ei ollut ekspertti demonin tappaja tai mahtava sotilas tuosta oudosta sokeasta miehestä puhumatta ensisilmäykseltä ja tuonkin taika näytti vaativan vielä harjoitusta... Kissa maukaisi Miun lähellä ja katseli mitä tuo puuhasi kontillaan.

(( kyllä vaan Donray! Berith huomaa ja antaa kiinnostuksensa faktalle vaikka se on olevinaan niin ylpeää ;D. Varmasti hauskaa seuraa tästä hommasta~ ))

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Pe 24 Toukokuu 2013 - 15:30

Yatain pohdinnan keskeytti kasa huutoja ja havainto siitä, että vihollislaivan kannella näkyi liekkejä. Yatai kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Missän ei näkynyt vinkkiä niiden aiheuttajasta. Oliko Punaisen paronin miehistö sälännyt vai oliko jollain hänen laivansa matkustajista ylimääräinen ässä hihassaan?

Laivojen selvittyä rysäyksestä kahakka merisiilin kannella yltyi taisteluksi. Punaisen paronin miehistö pyrki mahdollisimman nopeasti saamaan yliotteensa takaisin ja valtaushaat jälleen kiinni. Heidän kapteeninsa oli Merisiilin kannella mukanaan vai kourallinen omia miehiään, ja kaipasi mitä pikimmin apua. Yatai virnisti synkeästi, he olivat saavuttaneet tämän myötä pienenpienen ylivoiman... Sääli että Yatailla ei pysnyt kädessä sitten mikään ase, muuten hän olisi varmasti tulisen tempparemanttinsa johdosta rynnännyt iskemän peitsen Silvyrin kurkusta läpi.

"Älkää päästäkö ketään nousemaan laivaan!" hän komensi muutamia uusia hätääntyneinä paikallaan pyöriviä merimiehiään ravaten komentosillan portaita alas. Nämä saivatkin hieman liikettä kinttuihinsa, ja ryntäsivät muiden vahvistukseksi.

Yatai huomasi neiti Beaumontin, joka ryömi huonovointisen näköisenä kohti kometosiltaa. Luotuaan nopeasti katseen kannen yli Yatai sai huomata, että sokea nainen ei ollut ainoa matkustaja, joka oli eksynyt väärään paikkaan. Yatai kirosi hiljaa itsekseen. Edwin näytti siltä, että pärjäili jotenkin, mutta juuri kannelle ilmestyneestä parivaljakosta Yatai ei olisi mennyt takuuseen. Hänhän oli nimenomaan käskenyt herra lääkäriherraa ja tämän seuralaista pysymään turvassa kannen alla. Tämä ei ollut mikään baaritappelu! Yatai ei halunnut kontolleen yhtään ylimääräistä kuolemaan, merimiehet olivat täällä omalla vastuullaan, mutta matkustajien omaisille olisikin sitten enemmän selittelyä... Ja mitä ihmettä he kuvittelivat saviruukuilla tekevänsä?

Muut matkustajat olivat kuitenkin Yatain avun ulottumattomissa, joten hän ryntäsi heistä sen lähimmän luokse. "Neiti Beaumont!" Yatai kiirehti auttamaan tätä pystyyn pääsemisessä. "Mistä te oikein tupsahditte? En voi sanoa muuta kuin että satuitte tulemaan melkoiseen aikaan sen... lohikäärmeen kanssa. En voi edelleenkään muuta kuin ihmetellä. Miten ihmeessä saitte sen kuoriutumaan?" Yatai kyseli katsellen vuorotellen sokea naista ja ylös komentosillalle. Olisi parasta nousta sinne pois hälinästä.


Viimeinen muokkaaja, Kalmankukka pvm Pe 31 Toukokuu 2013 - 17:26, muokattu 1 kertaa

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Pe 31 Toukokuu 2013 - 17:11

Edwinillä oli ongelmia saadessaan samaan aikaa kolme vastustajaa, jotka ajoi häntä vihollislaivan puoleista laitaa kohti. Edwin kirosi pettymyksestä ja kääntyi juoksemaan laitaa kohti aikomuksenaan karata vihollislaivalle ja yllättää vihollinen. Edwin kuitenki joutui pysähtymään laidalle, kun huomasi tulipalon syttyvän vihollisen kannella ja muisti samassa purkin uppoavan tuota pikaa. Pysähtyessään Edwin tunsi selässään viiltävän kivun, kun yksi sotureista viilsi häntä miekallaan, kuitenkin tehden vain pintanaarmun. Edwin ähkäisi kivusta ja kääntyi ympäri viiltäen hyökkääjältään kaulan auki ja sivalluksen jatkuessa lähetti vesiterän kahta muuta kohti, tällä kertaa vielä heikompana joka sai vain vastustajat pysähtymään ja suojaamaan silmänsä. Edwin ryntäsi viiltämään toiselta rinnan auki ja löi samalla liikkeellä toisen polveen katkaisematta jalkaa, mutta luut napsahteli kaataen miehen maahan. Kaatuessaan mies sivalsi sokeasti eteensä tehden Edwinin rintaan syvähkön viillon, jolloin Edwin joutui perääntymään askeleen. Edwin kuitenkin selviytyi iskusta pian ja raivosta karjaisten survaisi miekkansa miehen rinnasta sisään.

Edwin vetäisi miekkansa uhrinsa kylkiluiden välistä ulos ja oikaisi itsensä tarkkaillakseen ympäristöään. Hän näki kannella itseään Silvariksi kutsuvan viholliskapteenin mukanaan pieni määrä joukkoja ja lisää hyppeli laidan yli. Yatain merimiehet tuntuivat voittavan lihasten määrässä, mutta palkkasotureilla oli ammattitaitoa, mikä hankaloitti tilannetta kummasti. Merimiehiä kaatui taitaviin miekan iskuihin enemmän kuin sotureita julmaan sapelin huitaisuun. Edwin lähti etenemään kohti viholliskapteenia, jolloin hänen oikealta puoleltaan hyökkäsi mies, joka sai miekan perästä naamaan ja Edwin suoritti miekan iskun loppuun, joka viilsi iskusta kaatuvan miehen silmät puhki. Kaksi vartijaa valmistautui pysäyttämään Edwinin, mutta Edwin lähetti vesiterän heitä kohti ja miehet lensivät reippaasti taaksepäin selälleen, jolloin merimiehet käyttivät tilanteen hyödykseen ja hoitivat työn loppuun. Edwin ryntäsi kapteenia kohti miekka halkoen ilmaa ja toivottavasti pian päätä. Silvar kuitenkin kääntyi ripein haltian liikkein ja torjui Edwinin miekan iskun omalla miekallaan. "Noin heiveröiseksi puolustaudut harvinaisen hyvin." Edwin virnisti kapteenille. Silvar hymähti ja potkaisi Edwiniä vatsaan, mikä heitti Edwinin muutaman askeleen taaemmas, jolloin Silvar hyödynsi luomaansa aukkoa ja kohdisti piston Edwinin rintaa kohti. Edwin koitti saada keuhkonsa jälleen ilmaa ja nopeasti sysäisi kohti tulevaa miekkaa ylemmäs ja väisti päällään terän joka viilsi poskea. Edwin löi vasemmalla nyrkillään Silvarin kylkeen heittäen miehen pois naamaltaan suoraan kanteen. Hän olisi voinut hyvin tappaa kaadetun soturin, mutta pallea vasta alkoi vähitellen toipumaan potkusta ja Silvari pääsi rämpimään jälleen jaloilleen. Taisteluparin toipuessa heidän välilleen rynnisti neljän miehen rivistö palkkasotureita puolustamaan kapteeniaan. Edwin havaitsi merimiesten ympärillään yrittävän päästä apuun, mutta muut palkkasoturit pitivät heidät aisoissa. Ainoa positiivinen asia oli, että merimiesten taistelumoraali ja raivo tuntui kasvavan tilanteesta, eikä vihollislaiva toivottavasti ampuisi niin kauan, kun heidän kapteeninsa on vielä kohteen kannella vaarassa.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Pe 31 Toukokuu 2013 - 23:55

//Kalmis: Pikku huomautus vain Smile. Kolme saviruukkua oli, kaksi heitetty, yksi rikki. Kaksikko ei tuonut niitä kannelle, koska niitä ei ollut enempää. Ellei Yatai tiennyt kaksikon etsineen niitä aikaisemmin, ei hänen pitäisi ihmetellä niiden olemassaolosta. Just saying.//

Aseensa ottaneet Alymir ja Varefin arvioivat nopeasti tilanteen saavuttuaan kannelle. Nämä merimiehet eivät olleet taistelleet elämässään montaa kertaa tai ainakaan heillä ei näyttänyt olevan kunnollista osaamista aseidensa käytöstä. Siinä suhteessa palkkasoturit olivat etulyöntiasemassa. Kaksi soturia huomasivat kannelle nousseen kaksikon ja syöksyivät heitä kohti. Varefin väisti kahdella sivuhyppäyksellä oman vastustajansa ja samalla iski puukkonsa soturin selkään ja niskaan, josta soturi kaatui äänettömänä maahan. Alymir nosti oikean kätensä, osoitti omaa vastustajaansa etu- ja keskisormella ja suihkaisi tulta sormistansa soturin silmiin. Tästä soturi laski päätään ja peitti sen aseettomalla kädellään, johon Alymir vastasi lävistämällä falchionillaan soturin rinnan, jolloin soturi lysähti hänen päällensä. Alymir ehti vain tömähtää kannelle, kun Varefin riensi työntämään ruumiin Alymirin päältä pois ja auttoi tämän ylös.

Taisteluun ei kaksikolla ollut tuoda mitään uusia taktisia elementtejä oman olemassaolon lisäksi, joten he päättivät osallistua taisteluihin omilla tavoillaan. Nopeampana Varefin juoksi viiltämään kurkkuja auki muutamalta soturilta, jotka taistelivat merimiehiä vastaan selkä Varefiniin päin. Viilletyt soturit saivat nopean päätöksen moralisoituneilta merimiehiltä. Pian Varefin saikin vastaansa nopean soturin, joka pyrki jatkuvasti iskemään kohti häntä, jolloin Varefin ei ehtinyt sekä väistää että iskeä takaisin. Varefin loikki koittaen väsyttää vastustajansa, mutta edistystä yritykseen ei näkynyt.

Alymir puolestaan huomasi Edwinin taistelevan useampaa miestä vastaan. Nuori mies näytti pärjäävän suhteellisen hyvin vaikka oli nähtävästi saanut jo pari vammaa. Silti Alymir suuntasi kohti Edwiniä tätä avustaakseen. Reitti ei kuitenkaan ollut täysin avoin sillä Alymir joutui taistelemaan kahta yksittäistä soturia vastaan, joista toisen kaatoon hän käytti aiempaa taktiikkaansa polttamalla kasvoja ja iskemällä sen perään. Toinen osasi jo pistää miekkansa kasvojen eteen torjuakseen ja lävistykseenkin soturi ehti vastasta väistämällä ja viiltämällä Alymirin oikeaa käsivartta. Kivusta Alymir horjahti, mutta sai iskettyä soturin kylkeen ja ehti viimeistellä hänet iskemällä kalloon. Noustuaan kunnolla seisomaan hän näki Edwinin saaneet neljän miehen rivistön vastaansa, jotka suojelivat kapteeniaan. Alymir nosti oikean kätensä tukien sitä alhaalta vasemmalla käsivarrellaan ja ampui kaksi tulipalloa yhtä rivistön jäsentä kohti, joista toisen tämä torjui iskemällä sitä miekallaan, muttei ehtinyt ajoissa syrjään toiselta, joka lennätti tämän Merisiilin kaidetta päin. Alymir hymähti tulokselle ja asettui virnistäen Edwinin viereen edelleen samassa asennossa valmiina tuottamaan lisää tulta taisteluun.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Lulu lähetetty Ma 3 Kesä 2013 - 18:35

Miu pystyi aistimaan naisen kiirehtivän häntä kohti jo ennen kuin kuuli kapteenin äänen. Blondi antoi Yatain auttaa hänet pystyyn sillä juuri nyt näkevät silmät olivat luotettavampi vaihtoehto kuin hänen magiansa, joka oli heikkoa materiaalin puutteen vuoksi. Huonovointisuus lisääntyi hieman pystyasennossa ja sai naisen kasvot muuttumaan lakanan valkeiksi hetkeksi.
"Se vain tapahtui", Miu sanoi, pidellen päätään. Juuri nyt ei ollut oikea aika hortoilla kaiteelle oksentamaan laidan yli vaikka se olisi varmasti parantanut hänen oloaan edes jossain määrin. "Se... taitaa olla maalohikäärme ja tarvitsee jonkun maamaagin lähelleen."
Miu joutui ottamaan tukea Yataista. Onneksi nainen tuntui olevan vankkumaton ja täydellinen tuki hänelle. Hän oli kiitollinen siitä, että laivalla oli sattunut olemaan ammattitaitoinen kapteeni joka oli huolissaan omaisuutensa lisäksi matkustajista.
"Se lohikäärme on kuin pikkulapsi, minun pitäisi yrittää etsiä se", nainen puri alahuultaan katkerana. Hän toivoi ties kuinka monetta kertaa, että olisi ollut tukevasti maanpinnalla laivan kannen sijaan. Viimeiset sanat kumpusivat hänen huuliltaan vihaisena murinana: "En täällä kirottujen vesimassojen armoilla pysty muuta tekemään."

_________________
Miu Beaumont - Agni Punatukka
avatar
Lulu

Viestien lukumäärä : 105
Join date : 25.06.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ke 5 Kesä 2013 - 11:33

Berith tuijotti silmillään taistelua, sitä kun Miu ja hyvän näköinen kapteeni puhuivat keskenään ja kuinka hänet oli kokonaan unohdettu, mutta se vain kertoi siitä miten hyvä hänen valepukunsa olikaan, kukaan ei välittäisi kissasta kesken taistelun. Jälleen kerran demoni murehti valitsemaansa muotoa, jos hän olisi tiennyt että hän olisi saanut taistella, hän olisi herännyt aikaisemmin ja muuttunut haluavaksi matkustajaksi. Demonin katse ja askeleet veivät sen Merisiilin reunalle kun se tuijotti Punaista Paronia, tuo alus ei vieläkään ollut uponnut mereen ja se oli ainoa asia jonka hän oli pystynyt tekemään tässä tilassaan keräämättä liikaa huomiota ja sekin oli mahdollisesti havaittu. Kissan häntä pyörähteli sen takana kun Berith koetti silmäillä ottiko laiva vettä vai ei, sillä yli kaksikymmentä reikää luulisi olevan miehistön hoitamattomissa vaikka nuo ne huomaisivatkin.

Demoni kissa katsoi olkansa yli tuohon sokeaan nuorukaiseen joka taisteli vihollislaivan kapteenia vastaan, varsin urhea liike tuolta mutta tietenkin Berith halusi tuon kuolevan sillä ainakin hänen oman tietonsa mukaan tuo oli ainoa kuka tiesi hänestä. Odotellessaan Paronin uppoamista, Berith alkoi syömään taistelun lietsomia tunteita, haukaten ja maiskuttaen jokaisen negatiivisen tai ylpeähkön tunteen ja ruokkien niillä itseään. Tietenkään juuri kukaan ei tätä prosessia huomaisi sillä hän ei niinkään varastanut ihmisten tunteita kuin vain imi niitä ilmasta hyvin salaa, hyvin harmiton liike ja lähes täysin huomaamaton muille kuin hänen rodulleen.
"Meow." Berith maukaisi ja heilautteli etutassuaan istuessaan, tehden kaikenlaisia kissa asioita tylsyydessään.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty To 6 Kesä 2013 - 18:11

Yatai ei ymmärtänyt lohikäärmeistä ja niiden elintavoista hölkäsen pöläystä, joten neiti Beaumontin lyhyet selitykset eivät valaisseet asiaa ollenkaan. Kaipa se pieni otus pitäisi löytää jostain jo pelkästään senkin takia, että lohikäärmeenpoikanen oli arvoltaan kymmenen kertaa painonsa kultaa. "Minne se meni?" nainen kysyi. Yatai halusi olla se, joka siivosi tämän sotkun, ja hoitaisi lohikäärmeen jonnekkin - hän ei aivan vielä tiennyt minne tai miksi, mutta juuri nyt ei ollut aika keskityä siihen. Jälleen kerran taistelun häly oli se, joka vaati hänen huomionsa.

Joku oli ottanut vihollislaivan kannella komennon ja pysäyttänyt hyökkäyksen. Yatai jätti neiti Beaumontin hetkeksi seisomaan itsekseen, ja kipusi portaille nähdäkseen kauemmas.

Kyllä, Punaisen paronin kannella oli nyt ongelmia omastakin takaa. Ilmeisesti aluksen perämies oli vetänyt hyökkäyksen takaisin ja passitti nyt miehiä ruumaan, mikä ei voinut tarkoittaa muuta kuin sitä, että aluksessa oli vuoto. Pumppaaminen tarvitsi niin monta käsiparia, että taistelu Merisiilin kannella hiljentyi hetkeksi. "Nyt en taas ymmärrä yhtään", Yatai selosti neiti Beaumontille tiedostaen hyvin tämän näkövamman. "Vihollisaluksessa on kaikesta päätellen vuoto ja äskettäin sen masto oli tulessa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Niin paljon kun hän oli uhonnutkin, ei hän ollut uskonut, että hänen pari merimiestään oli kuin olikin tasaväkisessä tilanteessa ammattisotilaiden kanssa. Kuka vihollislaivaa sabotoi? Joku hänen matkustajistaan?

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty To 6 Kesä 2013 - 18:59

Yhtäkkiä Edwinin vierelle oli ilmestynyt Alymir apujoukoiksi. Edwin tunsi melkein kolhun ylpeydessään ottaessaan vastaan puolihaltiaukon apua, mutta ymmärsi, että tässä tilanteessa se alkoi olla tarpeen. Hän juuri pohti strategiaa, kun vihollislaivalta alkoi kuulua hälyä ja perääntymiskäskyjä. Vuodot oltiin huomattu ja kaikki miehet tarvittiin huoltotöihin. Edwin hymähti nähdessään edessään olevien miesten pakokauhun tilanteensa tajutessaan, varsinkin kun he seisoivat vihollislaivasta vastakkaisella puolella Merisiiltä. "Nyt on mahdollisuutemme, ota sinä kaksi oikealta, minä otan kaksi vasemmalta." Edwin komensi, jolloin yksi neljästä vastustajasta lähti juoksemaan Edwinin ohi.

Edwin löi miekkansa lappeella miehen polveen, mistä mies kaatui maahan kun hänen polvitaipeensa vääntyi väärään suuntaan. Miehestä välittämättä Edwin ryntäsi seuraavan kohteensa kimppuun syösten tahallaan tylpän vesiterän, mikä kaatoi miehen maahan ja Edwin hyppäsi hänen päälleen ajaen miekkansa kaulasta sisään. Kohteensa hoideltuaan Edwin tutkaili nopeasti ympärilleen, ettei Alymirin kohteet olleet lähteneet hänen peräänsä eikä Edwin ainakaan äkkiseltään huomannut kenenkään häiritsevän hänen ja kapteenin tulevaa taistelua.

Silvar tutkaili hätääntyneenä ympäristöään ja karjui käskyjä. "Tulkaa takaisin! Vallataan tämä laiva! Unohtakaa se sontapurkki!". Silvar huomasi muurinsa kaatuvan ja Edwin syöksähti sieltä heilauttaen meikkansa sivulta kohti Silvarin kylkeä. Kapteeni puolustautui äkkinäisesti mieli pilvisenä. Hänen miekkansa perääntyi Edwinin painavemman miekan edessä, jolloin Edwinin terä puraisi haavan Kapteenin kylkeen. Silvar ähkäisi tuskasta ja päätti tietoisesti unohtaa joukkonsa ja laivansa. Nyt hänen piti selvitä tästä taistelusta ja se ei onnistuisi, jos hänen mieltä häiritsisi mikään. Silvar terästi käsilihaksensa ja pysätti Edwinin terän ja löi miestä suoraan kasvoille. Edwin otti kaksi askelta taaksepäin ja tunnusteli vasemmalla kädellään murtuneen oloista nenäänsä. "Parempi että tämä ei tule rumistamaan kasvojani, muuten saat kokea pahemman kohtalon kuin itse Chima!" Edwin murahti ja kävi jälleen raivoisampaan hyökkäykseen kapteenia vastaan. Hän lähti lyömään Silvaria vasemmalla kädellään, mihin Silvar vastasi viillolla kohti kättä, mutta Edwin siirsi kättänsä alemmas, avasi nyrkkinsä ja otti kiinni Silvarin miekkakädestä ja lähetti toisella kädellä iskun Silvarin kylkeä kohti, jonka taas Silvar otti vapaalla kädellä kiinni. Edwin pukkasi otsallaan Silvarin otsaan, mikä sai Silvarin päässä pyörimään, mutta kapteeni sai tajunnastaan hyvin nopeasti ja tönäisi Edwinin taaksepäin. Edwin kompastui juuri kaatamaansa palkkasoturiin ja kaatuessan heilautti miekkaansa pitääksen kapteenin etäämmällä. Silvar otti muutaman askeleen taaemmas ja otti valmiusasennon.

//Ihan semmoinen huomio, että teilläkin on valtaa noihin "ei kenenkään"-hahmoihin, eli tässä tilanteessa lähinnä voitte päättää jos haluatte vihollislaivan miehistön kuuntelevan kapteeniaan ja lähtemään täydellä miesvoimalla valtaamaan Merisiiltä ja unohtavan oman tuhoon tuomitun paattinsa :DD kaikki juonenkäänteet ovat tervetulleita :3//

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty To 6 Kesä 2013 - 22:54

Käsky aluksen pelastamisesta oli täydellinen lisä taisteluun. Jotkut laivalle kääntyneet sotilaat tuntuivat unohtaneen heidän olleen parin askeleen päässä Merisiilen merimiehistä, joista jokunen osasi käyttää tilaisuutta hyödykseen ja iskeä pakenevia sotilaita maahan. Tämä käsky myös herpaannutti Varefinin vastustajaa sen verran, että Varefin pääsikin puolestaan hyökkääjän rooliin. Soturi silti onnistui torjumaan Varefinin tikarien sivallukset ja pistot, joten Varefin päätti nopeasti ottaa riskin ja luopua kahden tikarin tuomasta iskujen tiheydestä heittämällä kesken iskusarjansa toisen tikarinsa soturin polveen. Tätä soturi ei osannut odottaa ja Varefinin tikari jäi törröttämään soturin polvesta. Osumasta soturi kyykistyi ja Varefin sai tämän viimeisteltyä iskemällä jäljelle jäänyt tikarinsa soturin otsaan. Tämä tappelu oli ohi ja Varefinin adrenaliinpurkaus alkoi laantua, mikä väsytti yllättäen Varefinin hänen vetäessään tikareitaan voittamansa soturin otsasta ja polvesta, jättäen tämän huohottaen katsomaan ympärillään tapahtuvaa juoksun määrää.

Punaisen paronin kapteenin käskiessä miehiä takaisin osa miehistöstä kääntyi katsomaan kapteeniaan, joka oli nyt taistelemassa Edwiniä vastaan. Samalla Punaisen paronin kannen alta juoksi muutama sotilas, jotka huusivat "Siellä on jo liikaa vettä, ei häntä ehdi pelastamaan!"

Alymir oli tyytyväinen Edwinin ymmärtäessään jakaa vastustajat helpottaen heidän molempien osaansa. Sopivasti jako kävi myös niin, että Alymirille tuli vastustajaksi toinen hänen jo lennättämänsä sotilas. Edwinin ottaessa yhteen valitsemansa vastustajansa kanssa Alymir ampui jälleen kaksi tulipalloa seisomaan jääneelle oikean puoleista sotilasta kohti. Tulipallojen etäisyyden ollessa edeliseen uhriin verrattuna lyhyempi tämä sotilas ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti tulipalloihin ja lennähti myös Merisiilin kaiteeseen, josta edellinen sotilas nousi hyökätäkseen Alymirin kimppuun. Alymir ryntäsi tätä kohti ja lävisti tämän rinnan falchionillaan.

Alymirin vetäessään asettaan sotilaan rinnasta pois äsken tulipallot saanut otti Alymirin miekkakädestään kiinni ja veti Alymirin ohitsensa Merisiilin kaidetta päin, falchionin jäädessä vielä edellisen rintaan kiinni. Alymir yllättyi täysin vastustajansa voimasta, eikä ehtinyt kokonaan väistää sotilaan miekan iskua saaden vasempaan käsivarteensa viillon. Impulsiivisena ratkaisuna Alymir tarttui vastustajansa kasvoihin oikella kädellään ja pamautti tämän naamaan tulipallon. Iskun voimasta sotilaan pää taittui niin nopeasti taaksepäin että tämän niska napsahti ja tämä lyhistyi maahan. Kiroten kipuaan Alymir veti rauhallisesti aseensa edellisen sotilaan rinnasta, tällä kertaa ilman häiriötekijöitä. Hän katsoi vastustajien laivaa ja näki sotilaita, jotka eivät näyttäneet tietää, mitä tekivät. Alymir nosti jälleen oikean kätensä tukien sitä nyt tärisevällä vasemmalla kädellään ja ampui kaksi tulipalloa kohti sotilaita, toisen osuessa Punaisen paronin mastoon ja toisen lankun yli pakenevaan sotilaaseen. Alymir vilkaisi vasenta käsivarttaan ja tiesi kivuistansa, ettei hän pystyisi paljoa heiluttamaan asettansa. Toivon mukaan moni vastustajista ei sitä huomaisi.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Lulu lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 17:50

Miu olisi halunnut kohauttaa olkiaan kapteenin kysymykselle sillä hänellä oli enemmänkin vain heikko aavistus. Puu ei ollut hänen omin elementtinsä joten hän ei ollut varma, oliko saanut lohikäärmeen oikeaa olinpaikkaa selville.
"Portaiden alla", maamaagi sanoi, hänen epävarmuutensa saattoi mennä jo laivalla epäilemättä hyvin tunnetun merisairaudesta johtuvan huonovointisuuden piikkiin. Nainen ei ehtinyt jatkaa kun sekä hänen että kapteenin huomio kiinnittyi johonkin täysin muuhun, hänkin pystyi kuulemaan tuon hälyn vaikkei voinut nähdä, mitä tapahtui. Taistelu kuului vähentyneen heidän aluksensa kannella.
"Jonkun täytyy sabotoida sitä", Miu totesi itsestäänselvyyden ääneen, sillä jopa hän, jota laivat lähinnä kuvottivat, tiesi etteivät laivat syttyneet noin vain tuleen. "Nyt on tilaisuutesi laittaa miehesi hyökkäysasemiin jotta pääsemme vihollisesta lopultakin eroon."
Nainen risti kädet rinnalleen. Hän ei tosiaankaan tiennyt paljoakaan purjehtimisesta mutta oli nuoruudessaan pitänyt sotiin ja taisteluihin pohjautuvista tarinoista - useissa niissä oli ollut merirosvoja.
"Jos he menettävät aluksensa, he yrittävät viedä sinun laivasi seuraavaksi, eikös?"

_________________
Miu Beaumont - Agni Punatukka
avatar
Lulu

Viestien lukumäärä : 105
Join date : 25.06.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 18:40

Berith tuijotti kun Punaisen paronin miehistö kiirehti ruumaan ja taistelu taantui hetkeksi vaikka se ei loppunut kokonaan. Hetki antoi Merisiilen matkustajille hetken aikaa ylivoimaan mutta se ei kestänyt kovin kauaa sillä kun Punaisen paronin miehistö tajusi ja kailotti että alusta ei voinut enää pelastaa, he rupesivat jälleen tuijottamaan Merisiiliä ja heidän kapteeninsa karjuminen sai Punaisen paronin myydyt miekat karjumaan myös tosin tällä kertaa he olivat vihaisia ja valmiita valtaamaan tuon toisen laivan ja näyttivät myös olevan aikeissa siihen, sillä nyt oli varmaa että Punainen paroni joko vajoaisi aaltoihin tai palaisi poroksi, kumpi sitten ensiksi tulisikaan.

Kissan korvat hörähtivät kun hän kuuli viholliskapteenin uhkauksen demoninmetsästäjän lasta kohtaan ja tämän silmät viirunivat, miten tuo löyhkäävää, itsekeskeinen likainen kuolevainen -uskalsi- puhua Chima Herrasta tuohon sävyyn? Demonin karvat nousivat pystyyn eikä tuo voinut enää pysyä paikoillaan ja sihisten kovalla äänellä tuo juoksi ja hyppäsi Silvarin niskaan, raapien ja purren miehen korvaa, yllättäen miehen ja pakottaen tuon huitaisemaan äkillisesti taakseen jonka tosin Berith vältti hyppäämällä taas maahan ja juoksemalla kauemmas, antaen näin Edwinille varsin kummallisen mahdollisuuden saada uusi isku sisään. Kissa pysähtyi vasta hyvän matkan päässä ja rupesi nuolemaan tassujaan jossa itsekeskeisen miehen veri hiukan näkyi kynsissä. Keltaiset kissan silmät katsahtivat Miuun päin, onneksi kukaan ei ollut vielä koettanut hyökätä aseettomien naisten kimppuun laivalla vaikka nuo näyttivät seisoskelevan niin avuttomina, jos hän olisi ollut Jarviksen hahmossa hän olisi mennyt läimäyttämään sokeaa takaraivoon toisen varomattomuudesta.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 20:01

//Vaihdettiin jälleen Kalmiksen kanssa järjestyksemme päittäin, koska se on nyt Edwinin homma päättää Silvarin päivät tai olla päättämättä. Ja Kalmis pääsee sitten sen mukaan suunnittelemaan pelin juonta eteenpäin. //

Edwin kierähti sivulle nousten samalla jaloilleen. Liike oli riskialtis, koska hän joutui näyttämään selkänsä vastustajalleen, mutta nopein tapa päästä ylös. Edwinin kännyttyä valmiudessa kohti vastustajaa hän huomasi, ettei Silvar pystynytkään keskittymään häneen, vaan demoniksi tunnistettuun kissaan. Edwin seurasi lyhyen aikaa kestävää tilannetta äimistyneenä demonin teoista ja Silvarin huitaistessa kissan suuntaan.

Edwin terästi mielensä jälleen ja hyökkäsi Silvarin selkään miekka ojossa. Mithrilterä löysi kohteensa ja kaivautui kapteenin alaselkään kaataen miehen maahan. Silvar yritti hengittää Edwinin painon alla, mutta ei onnistunut, kun hänen palleansa oli repeytynyt pistosta liikaa eikä kapteeni kyennyt enää kontrolloimaan keuhkojensa toimintoja. Hän oli koko ikänsä ajatellut kuolevansa vielä taistelussa, mutta ei näin. Hänen kuvitelmissaan hän virnistäisi viholliselleen ja veisi tämän mukanaan tuonpuoleiseen. Mutta nyt hän ei kyennyt hengittämään eikä sulkemaan suuta yrittäessään refleksinomaisesti saada ilmaa. Hänen silmät olivat kivusta apposen ammollaan ja hän oli naamallaan maassa, ei tässä näin pitänyt käydä. Kapteeni tunsi otsallaan vastustajansa sormet, jotka väänsi hänen päänsä taaksepäin. Hänen kaulalleen ilmestyi kylmä terä ja sen viiltäessä kurkkua auki Silvarin suu täyttyi verestä ja hänen silmissään pimeni.

Edwin huokaisi sekä helpotuksesta, että tuskasta nähdessään jokaisen Silvarin lihaksen rentoutuvan. Pian sitten palkkasotureita halkomaan. Ensin kaksi, ei, kolme sekuntia hengähdystä. Edwin tuumi ja nojasi käsillään kuolleen kapteenin alla kasvavaan verilammikkoon ja puuskutti.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 20:51

"Sekamelska sen kun pahenee", Yatai tuumasi puoliääneen tuijotellen tappeluun päin. Vihollisjoukot iskivät jälleen Merisiiliä kohti tällä kertaa aivan erilaisella raivolla. He aikoivat jättää oman laivansa, siitä ei olisi epäilystäkään.

"Tilanne alkaa käydä vaaralliseksi", Yatai sanoi Miulle laskeutuen alas portailta. "Missä sinä sanoit sen lohikäärmeen olevan? Portaiden alla?" hän kyseli samalla kun jo kumartui katsomaan mainittuun piiloon. Siellä lohikäärmepoikanen kyhjöttikin, painautuneena pimeimpään nurkkaan vasten puisia lankkuja. "Tuo olisi parasta saada turvaan täältä. Tämä tilanne ei miellytä minua yhtään", hän sanoi ojentaen kättään poikasta kohti, joka sähäti pelokkaana. "Ota kiinni!" Yatai sanoi Miulle saaden poikasen lähtemään karkuun hänen kättään pois portaiden alta.

Silvarin kuolema ei jäänyt hänen miehiensä joukossa huomaamatta. "Kapteeni maassa!" kuului toistuva huuto, ja jälleen heidän hyökkäysvoimansa heltisi. Ne, jotka eivät olleet suorassa kontaktissa Merisiilen miehistön kanssa etsivät huudoin ja katseillaan sitä, joka oli seuraavana komentoketjussa. Soturit eivät tekisi mitään ilman maksavaa asiakasta, mutta toisaalta he eivät voineet jäädä omaan uppoavaan laivaansa. Nyt tarvittiin nopeita päätöksiä.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Ti 11 Kesä 2013 - 22:34

Tilanne oli yllättävästi katsottuna lähtötilanteeseen. Fregatti, jonka piti helposti saada vallattua itseään suurempi kauppalaiva olikin nyt uppoamassa ja kauppalaiva oli ottanut vain vähän vahinkoa taistelusta. Kapteenin kaatuminen ei auttanut fregatin miehistön asiaa yhtään sen enempää aiheuttaen vain entistä enemmän kaaosta. Tilanne oli parasta ottaa hallintaan äkkiä, nyt maksajan puuttuessa oli myös mahdollisuus toisenlaiseen menettelyyn. Varefinin vilkaistua ympärilleen ja nähden muiden taistelevan, keräävän voimia edellisestä taistelustaan tai kyhjöttäessä portaiden luona kuin etsien jotain, hän päätti yrittää ottaa tilannetta hallintaan ja kiipesi mastoa hiukan ylemmäs näkyäkseen varmasti kaikille.

"Palkkasoturit!" Varefin huusi. Vieras huuto sai niin merimiehiä kuin palkkasotilaita kääntymään ja katsomaan kuka oikein oli äänessä. "Teidän kapteeninne ja palkanmaksajanne on kuollut ja aluksenne on uppoamassa! Luovuttakaa ja voimme päästä sopimukseen teidän mahdollisuudesta pysyä kuivina!" hän jatkoi. Tässä voisi olla mahdollisuus vaikka rahalla saada taistelun loppumaan., Varefin ajatteli.

Alymir näki, kun Edwin onnistui surmaamaan Punaisen paronin kapteenin. Erittäin taitava nuori mies, Alymir totesi mielessään. Jäljelle jäänyttä miehistöä ei pitäisi enää kukaan pitämään kurissa, mutta siitä voisi olla jopa haittaakin. Yllättäen Varefin oli huutanut ehdottaen sopimusta palkkasotilaille. Henkilökohtaisesti Alymiriä ei olisi haitannut, jos nuo rahan perässä kulkevat joutuisivatkin veden varaan, mutta jos saataisiin vältettyä suuremmat vahingot, taistelu olisi saatava loppumaan. Palkkasotilaat jäivät kuitenkin hetkeksi miettimään kuin odottaen jonkun heistä ottavan johtajan roolin päättämään mikäli kauppalaivan miehistö säästettäisiin tai yritettäisiin päästää päiviltä.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Lulu lähetetty Ma 24 Kesä 2013 - 18:49

Kapteeni sai lohikäärmeen liikkeelle mikä sai Miun irvistämään. Nainen olisi saanut varoittaa, ennen kuin toimi! Nyt hän joutui arvailemaan missä pikkuinen oli ja kurottamaan kätensä sitä kohti pelkän vaiston varassa.
"Ensi kerralla varoita ennen kuin toimit", nainen sähähti painaen lohikäärmeen vasten rintaansa suojelevasti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt jatkaa aiheesta sen enempää kun kuuli vastustajien kapteenin olevan maassa - ainoa, mikä kertoi hänelle siitä, ettei kyse ollut Merisiilin kapteenista, oli se että nainen seisoi par'aikaa hänen vieressään. Kapteeni ei ehtinyt selvästi reagoimaan tapahtuneeseen mitenkään kun vieras miesääni tarjoutui sopimusta vihollislaivan palkkasotilaille.

Miu käänsi päänsä suuntaan, missä oletti Merisiilen kapteenin olevan.
"He taitavat kaivata sinua - et kai anna tuon kuka-ikinä-onkaan tärkeilevän herran päättää sopimuksesta omillaan", nainen totesi jäykästi, puristaen yhä pientä lohikäärmettä sylissään. Hän etsi jalallaan tunnustelemalla portaita, joille istua odottamaan mitä tulisi tapahtumaan. "Maamaagista ei muutenkaan olisi hyötyä keskellä merta joten minun täytyy vain luottaa teidän muiden päätöksiin."
Jos totta puhuttiin, nainen olisi upottanut palkkasotilaat jo hiekkaan, kiveen, tuhonnut heidän kehonsa jos olisi saanut siihen tilaisuuden. Hän ei kuitenkaan uskonut laivan väen olevan yhtä armottomia kuin hän.
"Jos minulta kysytään, olisi parempi hukuttaa heidät, etenkin jos haluat pitää lohikäärmeen mahdollisimman harvan tiedossa", Miu jatkoi ja löysi lopultakin sopivan istumapaikan.

_________________
Miu Beaumont - Agni Punatukka
avatar
Lulu

Viestien lukumäärä : 105
Join date : 25.06.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ti 25 Kesä 2013 - 6:13

Kissa hypähti kantta pitkin mennessään laivan laidalle ja katsomaan kuinka Punainen paroni alkoi upota sen ottaessa enemmän ja enemmän vettä sisään, äänekkään räsähdyksen jylisten ukkosen lailla kun uppoavassa laivassa jokin räsähti rikki veden paineesta sen ilmeisesti nousten laivaan nopeammin ja tuo alus alkoikin pikku hiljaa vajota mereen, tosin nopeus jolla alus upposi oli Berithin kiusaksi liian hidas tappaakseen miehistöä elleivät nuo olleet sitten täysiä taukkeja. "Nyyyeh..." Demoni maukaisi itsekseen melkeinpä surullisesti ja käänsi päätänsä taisteluun mutta sekin taisi olla loppumassa hänen omien tekojensa takia, kuka olisi arvannut että hänen arvaamattomuutensa voisi olla näin itsetuhoista.

Demoni huokaisi ja kellahti selälleen kannelle odottaessaan jotain tehtävän jäljelle jääneille sotilaille sillä ilman johtajaansa noilla ei juuri ollut syytä jatkaa, ja vaikka olisikin nuo olivat niin alakynnessä että merisiilin uhmaaminen olisi vain itsemurhaa tässä vaiheessa. Lohikäärmeen poikanen ei vieläkään oikein hetkauttanut demonia, mutta toisaalta jos se luostarilaisten näppeihin tippuisi, se voisi olla ärsyttävää, vaikka se tapahtuisikin vasta sadan vuoden päästä... tai sinnepäin.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Donray lähetetty Ti 25 Kesä 2013 - 9:43

Kun Edwin kuuli Alymirin oikean käden ehdottelevan palkkasotureille uutta sopimusta, hän päätti terästäytyä vielä kerran ja nousi kohdaten palkkasoturit jälleen. Hullu mies Edwin totesi katsellessaan palkkasoturien ilmeitä. Vaikka hämmennys ja jopa mielenkiinto vaikutti olevan heillä päälimmäisenä tunteena, heidän kasvoiltaan myös hehkui lojaalius heidän kaatuneita taistelutovereitaan kohtaan. Eivätkä merimiehetkään vaikuttaneet yhtään sen iloisemmilta ajatellessaan palkkasoturien vastaanottamista omalle laivalleen.

"Merimiehet! Siirtykää suojelemaan kapteenianne ja antakaa palkkasotureille hetkeksi tilaa hengittää. Kapteeninne varmaan hoitaa tämän neuvottelun loppuun." Edwin karjaisi. "Ja teidän palkkasotilaiden kannattaisi ottaa tarjouksemme vastaan, koska jos taistelu jatkuu, voittajia jäisi niin vähän jäljelle, etteivät varmasti enää saisi hoidettua koko laivaa ja kukaan ei pääsisi hengissä täältä kotiin!". Merimiehet murahtelivat haluttomuudesta päästää vastustajiaan iskuetäisyydeltä pois, mutta kuitenkin lähtivät perääntymään yhtenäiseksi seinämäksi kapteenin ympärille ja palkkasoturit onneksi antoi näin tapahtua vaikkakin ilkkuen merimiehiä pelkureiksi ja vähän lyöden miekoillaan uhkailuksi merimiesten miekkojen teriin. Edwin myös itse lähti siirtymään muodostelmaan jääden etulinjaan. Jos neuvottelut eivät menisikään suunnitelmien mukaan, ainakin voimme pitää muodostelman eivätkä he pääse enää yhtä helposti taistelemaan mies miestä vastaan vaan saisi parikin merimiestä kimppuunsa samanaikaisesti.

_________________
Olen Kirjoitusten Haltija (=moderaattori) eli minulta voi kysyä, jos ilmenee ongelmia :]

Edwin Ferhew, Grognar Murdinrin, Derick Rahsung (Hurrikaanisoturi), Phebios
avatar
Donray
Kirjoitusten haltija

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 20.03.2012
Ikä : 25

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Kalmankukka lähetetty To 27 Kesä 2013 - 19:03

Yatai rykäkisi ja suoristi selkänsä huomatessaan kaikkien katseiden naulaantuneen häneen. Hänen matkustajansa Varefin ja Edwin ilmeisesti olivat saaneet taistelun hiljentymään heitkeksi ehdottelemalla jotain, mitä Yatai ei ollut ehtinyt seurata. Jotenkin asia kuitenkin näytti liittyvän häneen, joten ei kai hänen kapteenina auttanut muu kuin otta paatti takaisin haltuun.

"Ei minuakaan innostaisi pelastaa moisen roskajoukon henkeä", Yatai vastasi neiti Beaumontille päätään pudistellen. "Mutta ei kultakala voi pyytää haita väisymään tieltään. Pidä huoli siitä pikkuisesta, sopiiko?" Yatai sanoi viitaten lohikäärmeeseen. "Kuka tahansa voi yrittää mitä vain. Niin pitkään kun poikanen on meillä, olemme ylilyöntiasemassa", Yatai nyökkäsi ja raivasi tiensä hänen luokseen perääntyneen miehistönsä yli.

"Täällähän näyttää olevan jo varsin sopuisa meiniki", Yatai huudahti vetäen kaiken huomion itseensä. Tapansa mukaan hän hypähti Merisiilin laidan päälle näkyen kauemmas. Hänen askeleensa eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä lennokkaita kuin yleensä; hän oli ylläpitänyt jalkojensa taikaa jo sen aikaa, että väsymys alkoi näkyä hänen silmistään. Hänen äänensä sen sijaan oli aivan yhtä jämäkkä kuin aina ennenkin.

"Tilanne näyttääkin kääntyneen täysin päälaelleen. Kapteeninne ei näytä olevan enää johdossa, joten nyt tarvitaan pikaista suunnitelman muutosta, eikö näin? No minullapa on loistava ehdotus", Yatai henkäisi. Häntä todella väsytti. "Koska teidän aluksenne näyttää olevan matkalla Eluvarin parempaan huomaan, otan teidät hyvää hyvyyttäni Merisiilin kyytiin. Vien teidät seuraavaan satamaan, ja te pidätte miekkanne piilossa. Hyvä?", hän sanoi. "Onko kenessäkään tarpeeksi miestä vastaamaan?", hän sanoi käyden silmillään läpi joukkoa.

_________________
"Mustan lammen rannalla kasvoi kaunis kalpea kukka..."
Ongelmia tai epäselvyyksiä? Ota yhteyttä!

Yatai Myrskynsilmä, Kenraali Xian, Kalris Eldoughen, Poci, Lilium
avatar
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Zandon lähetetty Ti 2 Heinä 2013 - 0:00

Alymir ja Varefin siirtyivät Edwinin käskemään muodostelmaan, Varefinin jäädessä edemmäksi Alymiriin verrattuna. Alymir loi pikaista vilkaisua miehistöön ja arvio nopeasti miesten haavoja. Kaikki taisteluun kykenevät miehistön jäsenet seisoivat muodostelmassa, paljoa ei heillä ollut arpia. Mikäli mies oli ottanut osumaa, hän olisi todennäköisimmin makaamassa Merisilin kannella elämän rajamailla tai sen ylittäneenä. Palkkasoturit sentään näyttivät ottaneen naarmuja, mutta heidän taistelutahto oli tallella edelleen. Merisiilen miehistön muodostelma oli viisaasti rakennettu, sillä se oli varsin tiivis, eikä nyt oltu maalla taistelemassa, jossa olisi mahdollisuutta ampua nuolisateen päälle.

Yatain tarjouksesta syntyi ensin hiljaisuus, mutta vähitellen alkoi sotilaiden välillä kuulua mutinaa, joka alkoi vähitellen olla äänekkäämpää. Ilmeisesti tarjouksen kannattajia oli kuitenkin sen verran, että heitä ei suoraan hiljennetty. He olivat kuitenkin toistaiseksi vähemmistö. Silti heidän joukossa oli joku, joka olisi halunnut vastata, mutta hänet estettiin ja päätettiin vielä nopeasti puhua asiasta. Alymirkin alkoi miettiä yhtä merkittävää seikkaa tarjouksessa: Missä on lähin satama? Tuskin se olisi Evegwar, vaikka hän ei ollut täysin varma missä hekään olivat nyt.
avatar
Zandon

Viestien lukumäärä : 61
Join date : 25.03.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Lulu lähetetty Ma 8 Heinä 2013 - 18:03

Miu kohautti olkiaan. Hän oli oikeastaan hieman yllättynyt siitä, että Merisiilin kapteeni jakoi hänen mielipiteensä - Miu voisi pitää naisesta jos vähän tutustuisi.
"Sen takia sinä olet kapteeni", hän totesi naisen epäilemättä erittäin järkeviin sanoihin ja silitteli lohikäärmettä. Hän kuunteli palkkasoturien asian puimista ja pienen hetken hän kuvitteli, että noilla olisi ollut sen verran järkeä päässään että olisivat hyväksyneet kapteenin avosydämisen ehdotuksen viedä heidät seuraavaan satamaan - tosin vaikka he olisivat sen hyväksyneet, olisivatko miehistön jäseneet voineet nukkua huoletta? Miu olisi ainakin valvonut odottaen, milloin joku tulisi lävistämään hänet ja viemään omaisuuden nyt kun hän oli avuttomassa tilassa.
Näin ollen Miu oli itsekkäästi ainoastaan ilahtunut huomatessaan, etteivät miehet aikoneet alistua vieraan kapteenin ehtoihin noin vain vaikka heidän kapteeninsa olikin jo hengetön ja he olivat periaatteessa hävinneet. Nainen onnistui hillitsemään itsensä ja olemaan huutamatta mitään väliin.

Vaalea nainen silitteli lohikäärmettä hajamielisesti.
"Tarvitsisit jonkun nimen, jolla kutsua sinua", Miu totesi miettimättä kuitenkaan asiaa tosissaan.

_________________
Miu Beaumont - Agni Punatukka
avatar
Lulu

Viestien lukumäärä : 105
Join date : 25.06.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Dretor lähetetty Ti 9 Heinä 2013 - 10:23

Berith oli hyvin pettynyt ja tuohtunut että taistelu päätettiin hetkeksi vaikka molemmilla puolilla velloivat suuret ilkeät tunteet toisiaan kohtaan. Pienesti oli yksi ensimmäisistä demoneista yllättynyt että vaikka kuolevaiset olivatkin likaisia, niin he olivat sentään ajatelleet rauhaa keskenään ja koettivat setviä kiistansa sanoilla... Tosin hän myös tiesi että tämä kaikki oli hyvin hypokriittistä kuolevaisten keskuudessa, jos hän paljastaisi oikean muotonsa nuo eivät epäilisi hetkeäkään liittyä yhteen ja koettaa tappaa häntä ilman että yrittäisivät selvittää asiaa sanoin kuten olivat juuri tehneet, loppujenlopuksi tämä hyvyys oli vain kaunistettua itsekkyyttä. Kissan pää pyörähti katsomaan Edwiniä, hän tiesi että mies oli tajunnut kuka hän oli vaikkei Berith tiennyt miten tuo oli hänet aistinut, sillä edes kaikki asiantuntijat eivät häntä huomanneet kun hän todella koetti piilottaa itsensä.

Olisi vain ajan kysymys kunnes tuo sokea mies puhuisi ja ilmiantaisi hänet, milloin tämä laiva muuttuisi vihan ja väkivallan kodiksi ja nämä kuolevaiset pakottaisivat hänet tappamaan heidät kaikki. Hetken aikaa Berith harkitsi josko hänen pitäisi hyökätä ensin ja nopeasti pistää suurin osa taistelioista kuoliaaksi, mutta pienen hengähdyksen, kynsien raavinnan kantta vasten ja silmien sulkemisen jälkeen demoni päätti ettei hän tekisi niin. Hän ei halunnut juuri nyt tappaa näitä kuolevaisia joista hän oli kiinnostunut, ja joiden luojaa hän vihasi. "Meeooow." Musta kissa päästi kun se hortoili ympäri sotajoukon ja meni istumaan Miun viereen, häntä laiskasti heiluen sen tuijottaessa lohikäärmeen poikasta. Berith päätti ottaa tilanteen kuin se tuli ja hän liikkuisi vain jos tuo sokea miekkamies pakottaisi hänet liikkeelle, muuten oli parempi pysyä vaiti.

_________________
I have heard about gore, but this is just redicilious!

Berith

Perek Sudenmieli

Zaka
avatar
Dretor

Viestien lukumäärä : 73
Join date : 04.02.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lasti, uusi elämä ja salaisuus

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa